11.6.2015

TÄYDELLISEN IHON HINTA

DSC_3770 (2)
Vielä noin vuosi sitten arvostelin - tai ainakin ihmettelin - mielessäni ihmisiä, jotka muokkasivat ulkonäköään ehkä vähän kyseenalaisinkin keinoin, vaikka ulkopuolisen silmissä kaikki näyttäisi hyvältä.  Olen oppinut kantapään kautta, että meillä kaikilla on omat päänsisäiset heikot kohtamme ja oikeus käsitellä näitä pieniä kipupisteitä, kuten itse parhaaksi koemme. Itseämme varten. Kukaan ei voi tietää, kuka tekee todellisuudessa mitäkin itsensä tai muiden vuoksi tai kuinka inhottavalta omat heikot kohdat tuntuvat. Siksi niitä ei kannata vähätellä. 

Kirjoitin teille jonkin aikaa sitten ihostani. Siitä ihosta, joka oli pitkään hyvä, mutta joka e-pillereiden lopettamisen jälkeen muutti muotoaan osittain tunnistamattomaksi, ei minun ihokseni. Vaikka ongelmani ei ole suurensuuri, ei verrattuna vakaviin sairauksiin eikä myöskään aknen vakavimpiin muotoihin, on se minun päässäni valtava. Ihoni on muuttunut vieraaksi, enkä pysty, enkä edes aio hyväksyä sitä. Tiedän, ettei poikaystäväni jätä minua yläselän finnieni takia tai kaverit yökkäile kesätopin paljastamille solisluideni kohdalla ajoittain majaileville muutamille epäpuhtauksille. Ongelma ei ole muut, vaan se, etten itse hyväksy e-pillereiden lopettamisen jälkeen alkaneita iho-ongelmiani. Minulla on oikeus saada vanha ihoni takaisin, vaikka maailman mittakaavassa ongelma onkin yhden ihosoluni triljoonsasosan kokoinen. Ymmärrän, että voisin myös oppia hyväksymään, mutta en koe sitä välttämättömäksi. Siitäkin huolimatta, että leimaudun nyt ehkä pinnalliseksi. Ehkä olenkin, ihan pikkuisen. Iho on kuitenkin vain pelkkä pieni pintaraapaisu minuun, eikä määritä minua.

Voin myöntää, että toki minuun vaikuttavat ihmiset ajattelemattomat kommentit ihostani. Jotkut ovat erehtyneet luulemaan olkapäideni epäpuhtauksia kivuliaaksi ihottumaksi tai hiertymäksi, ja tilanne on muuttunut kiusalliseksi, kun olen kertonut, että kyseessä on ihan akne. Tämän iho-ongelman kanssa olen myös päässyt toteamaan todeksi sen, etteivät aikuiset ole sen kypsempiä kuin lapsetkaan. Itse en ikinä huomauttaisi kenellekään tämän iho-ongelmista. Myös joidenkin lääkäreiden puheet ovat saaneet minut tuntemaan itseni vähintään saastaiseksi. Ensimmäisen antibioottireseptini antanut lääkäri nimittäin kehotti minua peseytymään ainakin kolmesti päivässä ja vaihtamaan paitaa vähintään yhtä usein. Joo, sillähän se hormonaalinen ongelma poistuukin! Myöhemmin ihotautilääkärit ovat takoneet päähäni, ettei aikuisiän akne muutu miksikään, eli sitten siinä itsessään tai desinfiointiaineessa, eikä asiasta selvästi tietämättömän lääkärin kommentista kannata ottaa itseensä.

Siinä missä toinen suree imettämisen muuttamia rintojaan, minä suren aikuisiällä huonontunutta ihoani. Molemmissa tilanteissa on kyse kaipuusta jotain sellaista kohtaan, mikä on joskus ollut omaa, mutta viety pois. Se on mielestäni ihan eri asia kuin piikki huuleen silkasta halusta suurentaa omia, aina omasta mielestä liian pieniä huulia. En paheksu välttämättä sitäkään. Toisaalta äskeinen tissivertauskin oli vähän tökerö, sillä lapsen saamisen aiheuttamat muutokset ja yhtäkkiä ilmestynyt finniarmeija ovat aika eri maasta. No mutta, silti. 

Moni voi ihmetellä, miksi rinnastan iho-ongelmani plastiikakirurgiaan. Mielestäni nämä kaksi asiaa eivät ole kovinkaan kaukana toisistaan, kun on kyse toimenpiteistä, jotka vaikuttavat itsetuntoon ja sisältävät riskejä. Usein niihin liityy myös periaatteellisia seikkoja. Osalle ulkonäön muuttaminen meikkiä rajummalla keinolla on ehdoton ei.

Kahden aiemmin syömäni antibioottikuurin tulokset ovat olleet vaihtelevia, mutta tällä hetkellä syömäni kolmas antibioottikuurini ei ole tehonnut ihooni juuri ollenkaan. Soitin tänään aiheesta ihotautilääkärilleni, ja tein ison päätöksen itseni kanssa. Olen hautonut päätöstä pitkään, enkä olisi vuosi sitten - kun antibiootit vaikuttivat vielä tuovan tuloksia - uskonut ikinä lähteväni tähän. Sain reseptin paljon parjattuun Roaccutaniin, ja aion myös syödä minulle määrätyt pelottavat lääkkeet. 

Olen aina ollut vähän lääkekriittinen hippi. Pidän hormonaalista ehkäisyä myrkkynä, enkä esimerkiksi ymmärrä mielenterveysongelmien hoitamista pelkillä napeilla. Se on oma kantani, ja myös siksi Roaccutan-kuurin aloittaminen on minulle niin iso asia. Kyseessä on kuitenkin hyvin vahva lääke, eikä yhden kuurin popsiminen pelasta monen naisen ihoa loppuelämäksi. On ollut hankalaa hyväksyä se, miten luja halu minulla on muuttaa vähäpätöinen asia toisenlaiseksi, kun samalla tuhannet ihmiset kärsivät henkeä uhkaavista sairauksista. Toisaalta olen ollut hyvällä omallatunnolla onnellinen siitä, että asiani ovat niin hyvin, että minulla on aikaa surra finnejäni.

Olen lukenut Roaccutanista paljon ja tullut monta kertaa siihen tulokseen, että ongelmani saa olla valtavan kokoinen ennen kuin suostuisin sitä syömään. Minullahan on papereiden mukaan lievä akne. Olen kuitenkin oppinut, ettei ongelman tarvitse olla valtava ihollani, vaan päässäni, jotta sille voisi tehdä jotain. Olen myös muistuttanut itseni siitä, etteivät antibiootitkaan ole mitään karkkeja, vaan lääkkeitä siinä missä Roakin. Viimeisimmän kuurin sivuvaikutuksenahan sain muun muassa nielemisvaikeuksia, hyi.

Olen keskustellut Roaccutan-asiasta välillä kiivaaseenkin sävyyn erinäisten ihmisten kanssa. Osa on kannustanut, osa taas suhtautunut kiukkuisesti. Kaikkien mielestä näin lievän aknen omistava ei ole oikeutettu vahvaan lääkkeeseen tai edes valittamaan ongelmastaan. Moni on pitänyt sivuvaikutuslistaa niin suurena, etteivät lääkkeen positiiviset vaikutuksen voisi sitä ikinä ylittää. Minua saattaa kuulemma kaduttaa. Niin kauan kuin sivuvaikukseni pysyttelevät sarjassa kuivunut iho ja lihaskivut, olen täysin tyytyväinen ja onnellinen. Moni kaverini ja tutun tuttu on syönyt kuurin minimaalisin sivuvaikutuksin ja mahtavin tuloksin. Tulisi myös muistaa, etteivät kaikki lääkitse edes vaikeaa akneaan, vaan viilettävät kaduilla tyytyväisinä ja itsevarmoina. Ja se on minusta ihan mahtavaa! Itse vain en kykene siihen, sillä mielessäni kaihertaa jatkuvasti ajatus siitä, etten näytä enää itseltäni, sillä ongelmani on verrattain uutukainen.

Olen päättänyt aloittaa kuurini maanataina. Ääk, kääk ja vielä kerran ääk. Pelottaa ja jännittää, vaikka toisaalta haluan ajatella, että mitä enemmän pelkään, sitä varmemmin myös kohtaan pelkoni. Myönnän, että esimerkiksi huulipunasta luopuminen kuivien huulien takia on tälläiselle huulipuna-addiktille iso asia. Ei kuitenkaan niin iso, ettenkö voisi laittaa puniani hetkeksi tauolle, jos maalissa odottaa täydellinen iho loppuelämäksi, tai edes pitkäksi aikaa.

Summa summarum, olen lujasti sitä mieltä, että omaan ulkonäköön on oikeus puuttua, jos sen tekee itsensä vuoksi. Oli kyse sitten pienentyneistä tisseistä, huonontuneesta ihosta tai muusta ensimmäisen maailman ongelmasta, ei näitä pulmia tulisi vähätellä. Ne voivat olla kantajalleen elämää suurempia. Haluan kannustaa kaikkia hyväksymään virheensä, mutta myös lakkaamaan kärvistelemästä itseään paljon vaivaavien ongelmien kanssa, jos niihin on olemassa elämänlaatua parantava ratkaisu. On tärkeää punnita näiden ratkaisujen seurauksia ja vaikutuksia. Itse olen omat laskelmani tehnyt.

Olipa terapeuttista puristaa nämä kaikki mietteet ulos tähän tekstikenttään!

Kaikenlainen postauksen aihepiireihin liityvä keskustelu on toivottua!
Kuulisin myös mieluusti kannustavia kokemuksia, jos tätä sattuu lukemaan joku Roaccutan-kuurin jälkeen vielä elossa oleva!

14 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä kanssasi, että myös ulkonäköongelmille on parempi tehdä jotain, kuin jäädä pyörimään itsesäälissä ja valittamaan. Sillä loppujen lopuksi elämme täällä itseämme varten, emme toisia.

    Tsemppiä Roa-kuurille! Toivottavasti raportoit siitä tännekin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan kannustava kommentti, kiitos! <3 Kirjoitan kuurista varmasti tänne ihan teidän lukijoiden kyllästymiseen saakka!

      Poista
  2. Tsemppiä kuurille, toivottavasti se tepsii, eikä aiheuta mitään muita "herkkuja" tuohon oheen. Mä olen nykyään sitä mieltä notta jokainen pitäköön huolen omasta kropasta ja nassustaan, ja jos niitä pitää sörkkiä, niin kun homma pysyy normaalin rajoissa, on se mulle yks hailee. Normaali on tietty myös käsitteenä vähintäänkin venyvä, mutta etköhän sä tajua mun pointin. ;)

    Myös ne pienet huulet tai vaikka alunperinkin pienet, tai liian suuret tissit voivat olla riesa ja rasite, ja jopa varsinainen este jonkun terveelle itsetunnolle. Siksi on mun mielestä aika turhaa mennä ylipäänsä dumaamaan kenenkään kuureja tai operaatiota, asioista tietämättä. Jokainen tyylillään ja hyvä niin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3

      Ja näin on näreet! Itse en pysty vielä ihan täysin ymmärtämään naisia, jotka leikkauttavat itsensä muovisen näköisiksi ja ovat jatkuvasti säntäämässä operaatiosta toiseen, mutta tää finniongelma on kyllä avannut paljon silmiä ja ymmärrystä sille, miksi jotkut käyvät muokkauttavassa jonkin ihan vähäpätöisen virheen piiloon. Mun mielestä ihan kaikkia harteille kipattuja riesoja ei tartte jaksaa kantaa, jos ne on kerran suhteellisen kivuttomasti revittävissä pois.:)

      Poista
  3. Täällä yksi hormonaalisesta aknesta kärsivä kohtalotoveri. Olen jo kolmekymmentä, ja noin 13 vuotta asian kanssa tapelleena ja monet itkut itkeneenä olen vihdoin päässyt asian kanssa sinuiksi. Syön mietoja pillereitä, joiden avulla finnien määrä on vähäisempi, mutta eivät ne koskaan taida hävitä kokonaan. Nyt tämän ikäisenä uskallan jo käyttää selän arvet paljastavia toppeja, en enää välitä mitä muut ajattelee. Totuus on että tuskin edes huomaavat! Olen myös saanut lievennystä ja apua luonnonkosmetiikasta. Olen lohduttanut itseäni sillä, että rasvaisen ihon ansiosta naamassa ei ole vielä kovin pahoja ryppyjä ;)

    Tiedän miten vaikea asia se akne on ja mitä se voi tehdä itsetunnolle, niin kyllä kannustan kokeilemaan kaikkia hoitomuotoja! Tsemppiä, toivottavasti kuuri auttaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, sulla siis ainakin on kokemusta! Kiitos paljon kannustuksesta, ihana kuulla, ettei mun päätöstä tyrmätä!:)

      Toivon todella, että Roaccutan tuo mulle avun, sillä sen jälkeen keinot alkavat olla vähissä. Siitä huolimatta, että multa on kielletty hormonaalinen ehkäisy sen aiheuttaman pahentuneen migreenin ja ilmeisesti siis myös kasvaneen veritulppariskin takia, on sekin vaihtoehto käynyt ajoittain pahimpina epätoivon hetkinä mielessä. Vaikka siis niiden hitsin pillereiden lopettamisen jälkeenhän tämä finnisota vasta julistettiinkin, ja olisi varmaan jatkuvia Roa-kuurejakin vaarallisempaa alkaa popsia multa kiellettyjä nappeja...

      Ja tuokin on totta, että kovin moni tätä ongelmaa tuskin huomaa! Kun mun iho oli vielä hyvässä kunnossa, olin aina ihan ällikällä lyöty, kun kaverit kertoivat Roaccutan-kuureistaan. Olin aina pitänyt näiden kavereiden ihoja virheettöminä siinä missä muidenkin ihoja, sillä en ollut osannut edes etsiä niistä vikoja. Nykyisin muiden finneihin tulee kiinnitettyä enemmän huomiota, mutta vain sillä helpottuneella ajatuksella, että tuntuu vähintäänkin voimaannuttavalta bongailla väkijoukosta muita saman ongelman kanssa painivia ja muistuttaa itseäni siitä, etten ole laisinkaan yksin.:)

      Poista
  4. Ei tuollainen asia tee sinusta millään tasolla pinnallista. Kyllä minäkin tekisin asialle jotain, jos tällainen ilmenisi. Se on itsestä huolehtimista. :) Olisi kiva kuulla tuloksista miten lääkitys alkaa vaikuttamaan. :) Tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ihana kuulla, kiitos!<3 Raportoin lääkityksen vaikutuksista - ja niistä sivuvaikutuksista - ihan takuulla säännöllisesti tänne.

      Tuo pinnallisuusajatus on pitkittänyt tän ongelman hoitamista paljon. Oon niin pitkään ajattellut, että jos kyse ei ole mistään henkeä uhkaavasta ongelmasta, se otettaakoon mitä annetaan eikä aleta popsia myrkkyä kosmeettisiin haittoihin. Mutta kun ei sen pitäisi mennä niinkään, eikä pitäisi ajatella, että kaikki mikä on jotenkin vähän luonnottoman kuuloista on automaattisesti väärin. Jos siis pitää keksiä jotain positiivista tästä koko ruljanssista, niin ainakin oon oppinut ajattelemaan taas vähän vähemmän mustavalkoisesti.:)


      Poista
  5. Olen kyllä 100% samaa mieltä, omaan ulkonäköön on oikeus puuttua jos niin haluaa!
    Itsekin olen aknesta pitkään kärsinyt ja omalla kohdallani loppui vasta e-pillereihin. Tuli syötyä kaksi roaccutankuuria ja pari antibioottiakin, Huonokuntoinen iho kävi itsellä kyllä itsetunnon päälle, ei tuossa kuurissa mitään pinnallista ole :)

    Sellaisen pienen varoituksen antaisin, että minulla roaccutan laukaisi masennuksen, joka uusi kahdesti. Tästä ei aina puhuta, mutta masennuskin kuuluu lääkkeen sivuvaikutuksiin. Jos nyt saisin uudestaan päättää niin jättäisin kuurin väliin :(

    Mutta nyt kun kuurin aloitat niin kuullostele itseäsi tarkoin, ettei käy niin kuin minulle (itse en siis mennyt lääkäriin masennukseni kanssa kun pelkäsin että kuuri lopetetaan ja iho palaa huonoon kuntoon).

    Iho kyllä selkeni huomattavasti kummallakin kuurilla ja jäljelle jäi vain hormonaalinen akne.
    Voi tietysti olla että ikäni kuurin aloittaessa vaikutti siihen että sain psyykkisiä oireita, olin siis teini-ikäinen. Aikuisen aivot on kuitenkin lopettaneet kehityksensä (etuaivolohko on valmis about 25 vuotiaana), toisin kuin teini-ikäisen!

    Pahoittelen ettei ollut ihan niin myönteinen kokemus roaccutanista, mutta masennus on niin vaikea kokemus ja minulla ainakin lääkäri vähätteli sen laukeamisen mahdollisuutta :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvitse olla yhtään pahoillaan, kiitos kun kerroit!:) Kaikkien Roaa syöneiden kokemukset kiinnostaa, olivat ne sitten positiivisia tai jotain muuta.

      Oon tietoinen Roaccutanin masennusvaikutuksista, ja otan ne tosi vakavasti. E-pillerit pistivät mulla aikoinaan mielen aika ankeaksi ja musta tuli myös tosi räjähdysherkkä, joten lääkkeiden mielialavaikutukset on mulle jo entuudestaan tuttuja, ikävä kyllä. Oon myös luonnostani taipuvainen ylihuolehtimaan ja ahdistumaan, mutta lääkärin mukaan Roan pitäisi lähinnä syventää masennusta, ei niinkään ahdistusta. Tiedä sitten, mun mielestä kuulostaa ihmeelliseltä, että lääke ei muka voisi syventää sellaista tietynlaista stressitilaa, jos se kerran pystyy masentamaankin. Täytyy vain toivoa parasta ja tarkkailla tilannetta!

      Poista
  6. Kosmetologiopinnoissa meille ohjeistettiin, että asiakkaan ongelma on juuri niin suuri kuin asiakas sen kokee. Ongelmaa ei siis saa mennä suurentelemaan tai vähättelemään. Onnea roacuttan -kuurille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!:) Tärkeä ohjeistus, oma virhekohta kun voi olla toisen silmissä vaikka se kaikkein kaunein ominaisuus, mutta itselle maailman suurin murheenkryyni. Okei, aknen tapauksessa nyt ehkä harvemmin, mutta varmasti moni meistä kokee ongelmallisiksi joitain sellaisia kohtia, joissa muut eivät näe yhtään mitään vikaa, mutta itselle ne ovat se maailman isoin asia.

      Poista
  7. Kauneutesi on säihkyvää ja se hoitaa sinua läpi elämän. Kaikkea hyvää sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa jotenkin pysäyttävän ihana kommentti. Kaikkea hyvää myös sulle, kuka ikinä oletkaan.:)

      Poista