3.2.2015

KIUSALLISEN KIEMURAINEN KOHTUULLISUUS

Kuinka moni teistä on joskus miettinyt, mikä on liikaa?

Uskoisin, että lähes kaikki. 

Kohtuullisuus on käsite, jonka voi kosmetiikkaharrastuksen lisäksi liittää kaikkeen muuhunkin, erityisesti sellaiseen, mihin raha ja materia ylettävät. On vähintäänkin kohtuullista miettiä sitä, minkälaisin perustein tekee hankintoja, olivat ostokset sitten kosmetiikkaa, vaatteita tai vaikka ulkomaanmatkoja. 
DSC_3053
Kosmetiikka ja meikkaaminen ovat harrastuksia, joiden parissa nälkä usein kasvaa syödessä. Ensin kerätään peruskokoelma, joka tarkoittaa kosmetiikkaintoilijalle usein jotain hivenen laajempaa kokonaisuutta kuin tavalliselle arkimeikkaajalle. Kun tämä peruskokoelma on koottuna, uuden haluaminen ei lopukaan seinään. Aina löytyy jotain uutta ja ihanaa, mitä varten jo ylitsepursuavasta meikkikasasta löytyy aina muka tyhjyyttään huutava kolo. Uskoisin, että sama pätee moneen muuhunkin harrastukseen, jossa kaiken muun puuhailun rinnalla keskiössä ovat myös erilaiset varusteet ja niiden omistaminen. Yksi hamstraa urheiluvaatteita, toinen kirjoja ja kolmas huulipunia.

Sitä mukaa, kun meikkaustaitoni ovat kehittyneet, olen huomannut havittelevani meikkikokoelmaani tuotteita, joita en vielä vuosi sitten olisi keksimälläkään keksinyt haluavani. Esimerkiksi - kun hankin aikoinaan ensimmäisen luomiväripalettini, Viva La Divan Naked-kopion, kuvittelin tarvitsevani sen rinnalle korkeintaan yhden ainoan aidon ja laadukkaan Urban Decayn Naked-paletin. Hankin pitkän harkinnan jälkeen Naked3-paletin, sen jälkeen ostoskoriini tipahti Too Facedin Natural Eyes, sitten löysin alennusmyynneistä IsaDoran violetin nelikon. Hupsis. Olen havahtunut siihen, että mieleni kaipaa jatkuvasti jotain uutta kokeiltavaa. On sinäänsä ihan kivaa, etten enää kuvittele näyttäväni idiootilta kaikissa muissa luomivärisävyissä kuin erilaisissa valkoisissa, ja että harrastus tuottaa niin paljon iloa ja ideoita, mutta meikkimaailmankatsomuksen laajentaminen on käynyt myös kalliiksi.

Tarvitseeko sen aina käydä?

Taitojen kehittämisen ja kiinnostuksen laajentamisen ei tarvitsisi tarkoittaa jatkuvaa haalintaa, sillä kuten jo kulutuspaasauspostauksessani kirjoitin, näyttäytyy silkka ostelu vain aika hölmönä ja mielikuvituksettomana. Jo omistamiaan värejä voi sekoitella ja keksiä tuotteille uusia käyttötarkoituksia. Kukaan ei kiellä käyttämästä poskipunaa luomivärinä tai rajaamasta silmiä luomivärillä. Emme saisi myöskään unohtaa sitä, että vaikka voisimme korvata kuluneen ripsivärin uudella, kulunutta ja ylikuormittunutta maapalloa emme vastaavasti voi vaihtaa uutuudenkiiltelevään.




EI MÄÄRÄ VAAN SE LAATU - VAI SITTENKIN TOISINPÄIN?
Perustelen meikkiharrastukseni maksullista osiota, eli meikkien ostamista, yleensä sillä, etten harrasta juurikaan muuta, mikä söisi kukkaroni sisältöä. Harrastan musiikkia, mutten hamstraa jatkuvasti lisää kalliita soittimia tai muita musiikkilaitteita. Ostan kirjani halvalla netistä tai alennusmyynneistä, useinmiten lainaan kirjastosta. En autoile, sillä en edes omista ajokorttia. Matkustelen harvoin. Ainoa säännöllinen ja ohjattu harrastukseni maksaa viitisenkymppiä vuodessa. En juurikaan osta vaatteita tai muita tavaroita kirpputorien ja alennusmyyntien ulkopuolelta.  

Haluan kotini ja vaatteeni kauniina, mutta pienellä rahalla. Sen sijaan kosmetiikkaan olen valmis syytämään paljon rahaa. Pelkkä tuotteen kaunis sävy ei riitä, vaan sen lisäksi toivon myös laatua, mieluiten kauniissa pakkauksessa. Vaikka vaadin tuotteelta paljon, koen että minua kiinnostavia meikkejä ja muita kosmetiikkatuotteita on markkinoilla valtavasti enemmän kuin muita tavaroita. Jos etsin vaatekaupoista tietyntyyppistä paitaa, en todennäköisesti löydä sitä monen viikon etsinnänkään jälkeen. Sovitan ja sovitan, ostan ja lopulta palautan. Kun taas etsin tietynlaista huulipunaa, löydän sata vaihtoehtoa, joista valitsen helposti yhden sijasta kaksi. Vaikka osaan olla maailman rasittavin ja pihein tarjoushaukka, kosmetiikka on se osa-alue, jonka sisällä joustan  helposti periaatteestani. Kosmetiikka nyt vain ilmeisesti on heikkouteni, muttei se riitä perustelemaan kaikkea. 

Vaikka tosiasia olisikin, etten juurikaan tuhlaisi muuhun kuin kosmetiikkaan, ei se omasta mielestäni ole varsinaisesti oikeutus ostelulle. Tavaroden ostamisessa kun on kyse muustakin kuin omasta rahapussista, esimerkiksi ympäristöstä. Meikkipakkaukset kaikkine muoveineen tuottavat melkoisen määrän jätettä. 

Omasta mielestäni ei ole myöskään tervettä totuttaa itseään isoihin ostoksiin. Tämä on varmasti kiistelty mielipide, ja saakin olla. Osa on tiukasti sitä mieltä, että rahansa saa käyttää miten tahtoo, jos sitä vain on. Minulla, epäsäännöllisesti työskentelevällä opiskelijalla, mammonaa ei juurikaan riitä muille jaettavaksi, ja vaikka joskus hamassa tulevaisuudessa riittäisikin, tuntuisi hullunkuriselta kasvattaa kosmetiikkaostosten kuukausittaista loppusummaa entisestään. Tietysti olisi periaatteessa kivaa omistaa enemmän ja enemmän kaikenlaista kivaa, mutta loppujenlopuksi se olisi ihan sairasta. 

Yksi asia, mitä olen miettinyt kuumeisesti on edullisten tuotteiden hamstraaminen. Moni, usein myös minä itse, perustelee edullisempien merkkien ostelua helposti sanomalla, että on niin hurjan mukavaa ostaa monta tuotetta samalla summalla kuin kalliimmalta merkiltä saisi puolikkaan. Edullisten merkkien hankinta räjähtää helposti käsiin, eikä kyse olekaan enää mistään säästämisestä, vaan ihan typerästä illuusiosta. 

Katselen välillä YouTubesta silmät pyöreinä videoita, joissa tytöt ostelevat kirjaimellisesti kilokaupalla halpiskosmetiikkaa jo valmiiksi räjähtämispisteessä oleviin kokoelmiinsa, koska se on halpaa ja tarjoaa helpomman mahdollisuuden kokeilla vähän kaikkea. Tuntuu, että videoiden viesti on yksi ja sama - omistaminen on parasta ja ostelu ihanaa. Mitä enemmen, sen parempi.

Mutta tarvitseeko harrastajan päästä kokeilemaan ihan kaikkea?

En missään nimessä väheksy edullisia merkkejä ja niiden hankkimista. Hinta ja laatu eivät läheskään aina kulje vieretysten. Suosikkimerkkieni top vitosesta löytyy varsinkin netissä huippuedulliesti saatavilla oleva e.l.f, jonka tuotteet ovat halvan hintansa lisäksi enimmäkseen hämmästyttävän laadukkaita. Pyrin ostamaan mahdollisimman hyvää mahdollisimman halvalla, tietysti. Minua kuitenkin puistattaa ajatus siitä, miten helppoa olisi kahmaista ostoskoriin vaikkapa monta Sleekin tai e.l.f:in poskipunaa ja kuitata jättiostos sanomalla, että samalla summalla saisi vain yhden Narsin punan. Paljon hyvää halvalla, jee, mutta miksi niin paljon? Ei määrä vaan se laatu -sanonta onkin kääntynyt toisinpäin. Tuntuu, että moni - jälleen kerran usein myös minä - sokaistuu helposti löytäessään hyvää halvalla. Miksi sitä pitää yhtäkkiä saada niin paljon?

Koko säästöajatus katoaa helposti tavararöykkiön alle. Esimerkiksi - suunnittelet ostavasi pinkin 20,50 euroa kustantavan huulipunan MAC:ilta, mutta löydätkin sille täydellisen dupen Rimmeliltä 5 euron hintaan. Hihkut innosta ja mietit, että MAC:in punan hinnalla saat Rimmelin huulipunia neljä. Keksit äkkiä kolme huulipunatarvetta lisää, ja hehkutat fiksua hankintaa. 

Eikö äsken kuvatun esimerkin kaltainen käyttäytyminen olekin vähän vääristynyttä? Ensin tarvitaan yksi tietty sävy, mutta kun se löytyykin suunniteltua halvemmalla, keksitään äkkiä monta tarvetta lisää. Kuulostaako tutulta? Minä ainakin nyökkäilen vienosti ja hampaita kiristellen. 



KUINKA MONTA POSKIPUNAA ON KOHTUULLISESTI?
Halusin ottaa postausta varten havainnolistavaksi esimerkiksi poskipunakokoelmani. Verrattuna YouTuben meikkiguruihin 7 poskipunaa on pikkuruinen pisara meressä, mutta todellisuudessa kuka tahansa meikeistä minua vähemmän innostunut voisi pyöritellä sille kauhuissaan päätään. 

Meikkiguruihin verrattuna oma kokoelma voi vaikutta mitättömältä, mutta tulisi aina muistaa, etteivät he kokoelmineen edusta kovin vankasti sitä oikeaa todellisuutta. Heidän kokoelmillaan voi kuitenkin olla vaikutusta omaankin osteluun ja käsitykseen kohtuullisuudesta, sillä lähes kaikkea, mitä näkee tarpeeksi kauan ja usein, ryhtyy helposti pitämään normaalina. Tämä on varmasti ihan todellinen huolenaihe varsinkin minua nuorempien keskuudessa. Kaikkialta pursuavan yltäkylläisyyden keskellä järjevänkin kulutustottumukset voivat horjua. 
DSC_3048
Omistan 7 poskipunaa. Neljä niistä, e.l.f:in poskipunat, ovat maksaneet ostopaikasta riippuen hieman yli 2 eurosta 6,50 euroon. Kaksi MAC:in punaani ovat maksaneet noin 23 euroa kappaleelta. Cliniquen punan olen saanut kaupanpäällisenä, toisin sanoen siis ilmaiseksi. Kaikenkaikkiaan omistan 2 mattaista kylmää pinkkiä, 1 shimmerin persikkasävyn, 1 mattaisen ja kevyen persikkaisen punan, 2 shimmeristä viileää pinkkiä ja 1 hyvin kevyesti kiiltelevän persikkasävyn.  Vaikka punista maksettu yhteenlaskettu rahasumma ei ole valtaisa, tuntuisi silti nurinkuriselta hankkia lisää vain hintaan vetoamalla. Mutta niin ainakin minä helposti teen. "Saan ostaa kaikki multa puuttuvat e.l.f:in punat, koska mun poskipunakokoelman yhteenlaskettu hinta on pieni ja e.l.f:it on halpoja!!!" 

Puna kuin puna, sanoo järki! Ei hinta tai määrä, vaan ehkpä kuitenkin eniten se tarve. Vaikka omistaisin lähinnä puoli-ilmaisia, mutta laadukkaita poskipunia, se ei sulje pois sitä tosiasiaa, että omistan jo monta poskipunaa. Ihan oikeasti. Mihin minä, pelkkä kosmetiikkaharrastaja, tarvitsisin enempää? Hyvään mieleen ja uusiin kokeiluihin ehkä, varsinkin kun halvalla saa. Muttei se ole järkevä syy. Se on mielestäni järkevä syy tiettyyn pisteeseen asti, mutta se, missä maaginen raja kohtuullisuuden ja kohtuuttomuuden välillä menee on hankala kysymys. Onneksi minulla on blogini ja ihanat lukijani, joilta voin kysyä asiaa! Nyt, kun minä olen paljastanut kuluttamiseni vinoumat, on tiedän aika paljastaa omanne!


Millainen ostelu on teidän mielestänne kohtuutonta?
Kuinka paljon oikeutatte itselleni uusia hankintoja
harrastuksen ja hyvän mielen nimissä?
Entä edulliset merkit - innostutteko helposti ostamaan 
niitä vähän liikaa?

12 kommenttia:

  1. Jos nyt muistan oikein meikkipussini sisällön, niin mullakin on 8 poskipunaa - plus muutamat pienet näytteet, mutta ne onkin helppo kuluttaa pienen määränsä vuoksi. Ja mikä on vielä huvittavinta, niin himoitsen joitain yksilöitä lisää kokoelmiini vaikka noidenkin kuluttamiseen tuntuu menevän hirveästi aikaa.
    Erityisesti huulimeikkien kohdalla tunnen tämän ongelman itselläni.

    Itse en oikeastaan enää sorru samanlailla edullisiin merkkeihin kuin ennen. Ostan ennemmin yhden kalliimman, joka aiheuttaa niitä sydämentykytyksiä kuin monta halpaa, jotka vain menettelevät. Toki halvoistakin yksilöistä voi löytyä joku sävy, joka saa sydämen pomppimaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poskipunien kuluminen on kyllä tuskaisen hidasta. Mulla ei paista pohja vielä yhdestäkään!

      Poista
  2. En tiedä olenko ainoa, mutta minusta tuntuu, että olen saavuttanut tietyn "kyllästymispisteen" kosmetiikan hankinnassa. Tietty listallani on sellaisia "pakko jossakin välissä ostaa"-tuotteita, mutta koska ne ovat kaikki vakivalikoimissa, en hätiköi niiden ostoa.

    Minulla on perusarkimeikkaajaan nähden paljon meikkejä, mutta ne ovat vielä (ja toivottavasti pysyvätkin!) valovuosien päässä esim. youtuben meikkigurujen kosmetiikkakasoista. Ymmärrän, että monella meikkigurulla on paljon kosmetiikkaa ihan jo siitä syystä, että ihmiset odottavat heiltä uusien tuotteiden arvosteluja jatkuvasti. Tavallaan tässä on oravanpyörä, joka jatkaa pyörimistään niin kauan, kun haluaa guruna pysyä.

    Tässäkin asiassa kannattaa muistaa terve järki. Kosmetiikka on ihana harrastus, eikä siitä kannata hommata itselleen taakkaa joko miettimällä ostanko liikaa, eli podetaan huonoa omaatuntoa joka ostoksesta, tai sitten että ostetaan liikaa ja monet ihanuudet unohtuvat uutuuksien alle ja jopa vanhentuvat lähes käyttämättöminä. Kosmetiikkaa kannattaa hommata oman kuluttamistahdin mukaan.

    Oli taas muuten hyvä juttu täyttä asiaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, mä meinasin kommentoida täysin samaa, oma meikkikokoelma on saavuttanut ikäänkuin saturaatiopisteen. En enää samalla tavalla haikaile uutta, tai välillä haikailen, mutta tunne menee nopeasti pois kun en heti toteuta mielihaluani. Tilanne on muuttunut radikaalisti parin vuoden takaisesta, jolloin ostelin kaiken mitä halusin. Nykyään vaan haluan vähemmän. Rakastan silti uusia meikkejä ja innostun niistä, mutta se että ostaisin jotain vaatii pitkän harkinta-ajan. Olen tyytyväinen tähän. :)

      Poista
    2. Mä elän ilmeisesti vielä vahvasti pakkosaadakaikkiheti-vaihetta! Uskoisin, että haalintafiilis haihtuu aikanaan, ja jossain vaiheessa alan keskittyä enemmän itse meikkaamiseen kuin uusien ja ihanien juttujen havittelemiseen. Ei sillä, etten nytkin keskittyisi, mutta toki tuotteista haaveiluun menee välillä tavattoman paljon aikaa. Ja lopulta myös rahaa, koska olen yleensä huono pitämään haaveet haaveina.

      Mun koko meikkikokoelmani on kovassa käytössä. Tekoripsiä ja joitain övereimpiä huulipunasävyjä lukuunottamatta lähes kaikkea tulee yleensä käytettyä parin viikon sisällä. Sinäänsä en siis tahtoisi tuntea huonoa omaatuntoa meikkilaatikoistani, sillä omistan hyvin vähän sellaista, mitä en käytä. Teen harvoin hutiostoksia ja nykyään oon myös vähemmän jumittuja kuin ennen, minkä ansiosta tuotteita tulee oikeasti vaihdeltua paljon sen sijaan, että sutisin kasvoille viikon samaa poskipunaa. Mutta silti, kaikkea ei tarvitsisi omistaa.;)

      Poista
  3. Vaikka mun meikkikokoelma on muka kohtuullinen muuten, niin viimeksi inventaariota tehdessäni huomasin että juurikin poskipunien kanssa on lähtenyt mopo käsistä ja niitä on kertynyt 43 kappaletta :-D sen jälkeen olen tosin niitä karsinut, mutta edelleenkin niitä on ainakin parisenkymmentä. On kuitenkin joitain juttuja mitä mulla on vain ihan pari, niinkuin meikkivoiteet ja ripsivärit, rajauksiakin taitaa löytyä vain yksi geelimäinen ja yksi nestemäinen.

    Kaikki on niin suhteellista. En ole ikinä ottanut huonoa omaatuntoa kokoelmastani koska käytän kaikkia meikkejäni ja en harrasta mitään muuta johon rahaa menisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh, 43 on jo ihan eri sfääreissä kuin mun 7 kappaletta!:D

      Poista
  4. Jonkun verran on tullut ostettua tuotteita ihan blogia varten. (Esim kerran pyysin Dermosililtä lupaa käyttää uutuustuotteiden kuvia, niin mokomat kieltäytyivät, tilasin sitten ne tuotteet -kun olivat niin halpoja- että sain kuvat. On se kumma ettei tuollaisella firmalla ole edes mitään pressikuvia.) Samoin ulkomailla on tullut sellanen "no ostetaan nyt kun ei tänne heti takaisin pääse" -ostoshurma. Indiemeikkien kanssa lähtee joskus mopo käsistä kun ne on niiin halpoja, tulee esim ostettua lähes kokonainen kokoelma. Markettimeikeille mun sydän ei kyllä ole oikein koskaan sykkinyt. Mutta nyt on tosiaan jarrut päällä joksikin aikaa.

    Tuo on niin totta, että kun seuraa paljon blogeja ja videoita, niin tämä ostostelu alkaa tuntua normaalilta.

    Pari vuotta olen pitänyt kirjaa kosmetiikkamenoista, ja niissä ei tosiaan ole mitään kohtuullista ollut :D. Aloin nyt säästämään yhteen rahastoon, miinustan sen summan siitä höpöhöpö-ostosten "budjetista", niin tämäkin on auttanut. Plus se kokoelman kuvaaminen auttoi tosi paljon kun tajusi mikä määrä sitä kamaa tosiaan on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Limited edition -kokoelmat ovat muuten Saatanasta.Tiedän kyllä, että ovat ihan tarkoituksella tehtyjä meidän kosmetiikkafriikkien pään menoksi. Eräs itsensä tunteva youtubettaja kielsi itseään kokonaan ostamasta noita kausikokoelmien tuotteita, ettei tulisi hamstrattua liikaa.

      Poista
    2. Allekirjoitan ehdottomasti limited edition -kokoelmat ja ulkomaanmatkat, varmoja tapoja tyhjentää kukkaro! Mäkin olen alkanut kirjata meikkiostokseni ja loppuneet tuotteet ylös, ja lista näyttää ostosten osalta jo nyt hurjalta, vaikka helmikuussa vasta mennään. Vaikka joukossa on paljon tyhjentyneiden shampoo- ja putsaripurkkien tilalle hankittuja tarpeellisia juttuja, silti listan pituus hengästyttää. En ole ostanut mitään huonoa ja varsinaisesti turhaa, mutta kuitenkin hurjan paljon kaikkea, minkä hankkimista olisi voinut vielä hetkisen odottaa.

      Poista
  5. Minäkin yritän pitää kosmetiikkakokoelmani maltillisena ja välttyä ylilyönneiltä tiettyjen tuotteiden suhteen. Toistaiseksi olen siinä onnistunutkin ja omistan mielestäni vain muutaman hutiostoksen. Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä ja himoitsen jatkuvasti lisää erityisesti selektiivistä kosmetiikkaa sekä luonnonkosmetiikkaa. On niiiin monta merkkiä joita en ole vielä kokeillut ja tekisi kovasti mieli. Näin vertailuna muuten; omistan vain kaksi poskipunaa, joista toinen loppuu pian. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän täysin! Mä oon nykyisin arka kokeilemaan uusia merkkejä koukuttumisen pelossa. Vaikka lopulta MAC on se ainoa merkki, johon oon haksahtanut pahemman kerran, kukkaro ei kyllä kestäisi toista samanmoista innostuksen kohdetta. Ja onnittelut maltillisen kokoisena pysyneestä poskipunakokoelmasta!;)

      Poista