27.2.2015

TAKINKÄÄNTÖHOMMISSA

Tunnistaako joku, mitä yritän piilotella alla olevassa kuvassa?
DSC_3302
Ihan melkein hävettää paljastaa koko totuus teille.
DSC_3329
No huoh, jep! Se petti lupauksensa, ja tilasi kuitenkin. ViholliseltaNiille, jotka eivät vielä tienneet, taistelin siis viime vuonna kolmisen kuukautta Nars-tilaukseni kanssa, ja vannoin asian vihdoin ratkettua vähintäänkin sylkeväni merkin virallisten sivujen suuntaan. 

Ihan helpolla en tämänkää satsin kanssa päässyt. Jouduin nimittäin lähettämään Narsille kolme (3!!!) sähköpostia ennen kuin paketti saatiin vihdoin matkaan. Tällä kertaa Narsin tyypit kuitenkin tekivät heti vastattuaan mitä lupasivatkin, ja tilaus lähti matkaan kahden, sivuston teknistä vikaa pahoittelevan pahoitteluviestin saattelemana. Niiden jälkeen ei enää tarvinnut huudella perään. Pisteet Narsille skarppauksesta, mutta hei haloo, voisitteko fiksata nettisivunne, kun kerran vetositte teknisiin ongelmiin jo viime lokakuussa..? Mielenkiintoista, jos pulju puskee paketit matkaan aina vasta sitten, kun asiakkaat alkavat kysellä niiden perään. 

Pääasia, että tilaukseni on nyt turvallisesti kotona. Olen siitä kovin innoissani. Iik ja ääk!
DSC_3315
Tilasin siis vuolaasti ylistetyn Sheer Glow -meikkivoiteen sävyssä Punjab, pumpun meikkivoidetta varten ja Audacious Lipstick -huulipunan sävyssä Michiyo. 
DSC_3319
Nars Sheer Glow on vilahdellut blogeissa ja YouTubessa lähes kyllästymiseen saakka. Kuulin tästä meikkivoiteesta ensimmäistä kertaa ehkä vuosi sitten, kun katsoin Zoellan meikkivideoita. Arvostelusivustot, blogit ja YouTube pursuvat kommentteja, jotka nostavat Sheer Glow'n vähintään jumalalliselle tasolle, joten pakkohan minunkin oli kokeilla. 

Sävyvalinta tuotti päänvaivaa kerrakseen. Tilasin pitkän pyörittelyn jälkeen sävyn Medium 1 - Punjab, sillä olen tällä hetkellä useammin kevyesti feikkirusketettu kuin vitivalkoinen. Punjab on Narsin sivujen kuvauksen mukaan "Medium with golden, peachy undertones", mikä kuulostaa ihan osuvalta adjektiivirimpsulta sopiakseen tämänhetkiseen ihonsävyyni. 

Olen kokeillut Sheer Glow'ta vasta kaksi kertaa, mutta olen jo aika vakuuttunut siitä, että olen löytänyt toistaiseksi parhaan kokeilemani meikkivoiteen. Sävyvalinta vaikutti osuneen nappiin siitäkin huolimatta, että lähes naturelliin sävyyni haalistuneeseen kämmenselkääni swatchattuna sävy näytti aluksi hurjan tummalta. Jos tykästyn tähän, niin kuin on näyttänyt jo käyvän, saatan hankkia Gobi-sävyn luonnollista, ei-feikkirusketettua ihonsävyäni varten. Myös merkin Tinted Moisturizer kiinnostaa. Palan halusta kirjoittaa Sheer Glow'sta lisää, mutta säästän varsinainen arvostelun myöhemmäksi! Pysykää siis kuulolla, jos aihe kiinnostaa!
DSC_3322
Katselin tätä riistohintaista pumppua vähän epäuskoisena, kun kuorin sen paketista. Okei, tuolta pumput kai näyttävät, tiedetään. Mutta tämäkö oli se muovikappale, josta pulitin erikseen 4 euroa kalliin meikkivoiteen päälle? Palanen mustaa muovia sekä lyhyt ja luiru muovijuttu, joka näyttää mehupilliltä. Ei edes Narsin logoa tai mitään muita krumeluureja. Tulevaisuudessa rakennan pumppuni vaikka itse, hitsi vie, riistäjät!
DSC_3320
Sitten se huulipuna. Nars Audacious Lipstick sävyssä Michiyo
Katsokaa nyt, täydellinen sopivan viileä, muttei silti liian viileä pinkki! Näen jo silmissäni, miten Michiyo sopii kuin nakutettu kaikkiin kirkkaankeltaisiin ja harmaisiin vaatteisiini, ja pelastaa jokaisen päivän, jona naama ja koko maailma näyttävät harmailta ja ilmeettömiltä. 

Ja se pakkaus. Siinä on magneetti! Kun korkin laittaa väärin kiinni, magneetti korjaa sen hassulla pyörivällä liikkellä ja napsahtaa hauskasti. Tosi jännittävää! Taidankin kohta taas mennä leikkimään magneetillani.

Kämmenselkään tehtyjen kokeilujen perusteella Michiyon koostumus on hyvin lähellä MAC:in Amplified-punia, jotka pysyvät huulilla pitkään, mutteivat tunnu kuivilta. Voin jo nyt sanoa, että tästä alkaa rakkaustarina, jota puidaan tässä blogissa usein ja hartaasti. Anteeksi jo etukäteen. 
DSC_3335-2
Eniten jo omistamistani punista Michiyo muistuttaa MAC:in Girl About Townia. Kuvassa Michiyo ja MAC:in Girl About Town ovat lähes identtisiä, mutta luonnossa ero on suurempi, muttei mitenkään merkittävä. Michiyo on Girl About Townia lämpimäpi. Ihan eri punia nämä ovat, uskokaa pois. Tarvitsen molemmat!


Mitkä ovat teidän Nars-suosikkejanne?

24.2.2015

3 X KUULTOA

DSC_3220
DSC_3213
Havahduin vasta vähän yli vuosi takaperin siihen, että meikkipohjani oli usein turhan raskaan ja elottoman näköinen kätkeäkseen alleen suhteellisen hyväkuntoisen ihon. Jostain syystä teini-iän vainoharhainen naaman kiiltelyn vahtiminen kummitteli takaraivossani vielä ne viralliset teinivuodet ohitettuanikin niin, että posottelin tottuneesti eteenpäin MAC:in Studio Fix Fluidin voimin. Tiedoksi niille, joille äsken mainittu nimi ei ole tuttu - kyseessä on MAC:in peittävin meikkivoide, joka todella tekee mitä lupaakin. Vaikkei poskilta kuiva ja t-alueelta, varsinkin otsalta, vähän poskia hanakammin rasvoittuvampi sekaihoni ole koskaan kärsinyt kovin hätkähdyttävistä iho-ongelmista, oli matta se päivän sana vähän turhan pitkään.
DSC_3219
Sittemmin olen tajunnut siirtyä ihoni tarpeisiin paljon paremmin sopiviin, kevyisiin ja korkeintaan keskipeittäviin meikkivoiteisiin, ja naurettavan kiillon kontrolloinnin sijaan tavoittelemaan mahdollisimman kuulasta lopputulosta. Ihan uusiin sfääreihin luonnollisella tavalla hohtavan ihon tavoittelu nousi, kun hankin ensimmäisen mineraalimeikkivoiteeni, jonka ainoaksi miinuspuoleksi lukeutui mattaisuus.

Kokoelmastani löytyy tällä hetkellä voidemaista kuultoa kolmesta eri purkista. Kaikki kolme tuotetta ovat vähintäänkin hyviä, joskin keskenään hyvinkin erilaisia, ja voin käsi sydämellä sanoa olevani valmis ostamaan jokaisen niistä uudelleen. 
DSC_3194

1. MAC Strobe Cream
MAC:in Strobe Cream on kokoelmani uutukaisin kuultovoide. Strobe Cream on ihoa kirkastava, kevyesti kuultava, ohut kosteusvoide, joka on tarkoitettu pelkkien kasvojen korkeimpien kohtien sijasta koko naamalle. Kyse ei siis ole nestemäisestä highlighterista, vaan valoa heijastavasta kosteusvoiteesta. Heleyttämisen lisäksi Strobe Cream lupaa virkistää ja kosteuttaa väsyneennäköistä ihoa vitamiinipitoisilla ainesosillaan. 

Ensiswatchauksella tuumin, että Stobe Cream saisi suosiolla pysytellä ainoastaan poskipäilläni, mutta voiteen kuultavuus osoittautuikin lopulta aika hennoksi. Valovoiteen levittäminen koko naamalle saattaa kuulostaa rajulta, mutta kuten jo mainitsin, tämä ei säkenöi iholla avaruuteen saakka, vaan antaa juuri sopivan annoksen heleyttä. Ainakin talvi-ihollani tämän kanssa saisi taistella, jotta lopputuloksesta tulisi edes vähän överi. Strobe Cream on siis loistotuote niille, jotka havittelevat kasvoilleen terveen ja luonnollisen näköistä hehkua, mutteivat missään nimessä halua tulla sekoiteuksi discopalloon. Strobe Creamilla saa luotua hehkun, jota ei heti arvaisi purkista kaivetuksi. Voiteessa on myös mieto ja raikas tuoksu, josta pidän paljon.



2. LUSH Feeling Younger Skin Tint
Lushin Feeling Younger taitaa olla esimmäinen kuultotuotteeni ikinä. En ole varma, omistinko ennen tämän hankkimista edes korostuspuuteria. Nostalginen tapaus siis! Kuvassa näkyvän purkin sisältö on jo elänyt parhaat päivänsä, mutta uhkarohkeana tyyppinä olen käyttänyt voidetta edelleen, sillä sen tuoksu ja koostumus ovat pysyneet ennallaan. Älkää silti ottako mallia, jooko?

Feeling Younger on tarkoitettu sekä sekoitettavaksi meikki- tai kosteusvoiteeseen ja levitettäväksi koko kasvoille että käytettäväksi yksinään korostamaan kasvojen korkeimpia kohtia ja peittämään tummia silmänalusia. Silmien alle en kevyen kullanhohtoista Feeling Youngeria sutisi, mutta varsinkin korostuskäytössä voide on mitä mahtavin. Verrattuna MAC:in Strobe Creamiin Feeling Youngerissa on jo huomattavasti enemmän tehoa ja pigmenttiä, joten meikkivoiteeseen sekoitettaessa vähemmän on enemmän.

Vaikka purkki on pikkuruinen, sen sisältö kestää ikuisuuksia. Puolisentoista vuotta laatikossani majaillut ja aikoinaan pitkään päivittäisessä käytössä ollut purkki näyttää edelleen melkein surullisen koskemattomalta. Riittoisuutensa lisäksi Feeling Youngerin plussapuoliin lukeutuu sen vegaaninen ja melko luonnollinen ainesosaluettelo, joka pitää sisällään muun muassa kauramaitoa ja Reilun kaupan luomukaakaovoita.


3. Benefit High Beam
Pakkauksensa puolesta helposti kynsilakaksi luultu High Beam on yksi Benefitin tunnetuimmista ja suosituimmista tuotteista, enkä yhtään ihmettele, miksi. Voi High BeamHigh Beam on pullossa vaaleanpunaista, mutta iholle levitettäessä värittömäksi muuttuvaa korostuskäyttöön tarkoitettua paksua ja pigmenttistä voidetta. 

Korostuskäytössä High Beam on mahtava, mutta meikkivoiteeseen tätä lorauttaa helposti liikaa. Kun ihoni oli alkutalvesta kuivimman ja elottomimman näköisessä jamassaan, sekoittelin High Beamia välillä meikkivoiteeseen ja levitin jopa ihan sellaisenaan kuivimmille alueille. Lopputulos näytti aluksi siistiltä, mutta muuttui muutamassa tunnissa huomattavasti luonnottomamman ja kiiltelevämmän näköiseksi. Ymmärtääkseni tämä onkin tarkoitettu ihan vain highlighteriksi, eikä siis meikkivoiteeseen sekoitettavaksi ja koko kasvojen kirkastajaksi. 

Pientä miinusta High Beam saa myös siitä, että se sotkee välillä poskipunani. Vaikka sudin High Beamia poskipäilleni aina ennen puuterimaisten tuotteiden käyttämistä, jättää se joskus poskiluulleni luonnottoman raidan, joka muodostaa muurin poskipunan siistille häivyttämiselle. Hankala selittää, mutta selitänpä silti. Jospa vaikka joku ymmärtäisi yskän.

High Beam pääsee mielestäni parhaiten oikeuksiinsa kulmaluulla ja amorinkaarella. 
DSC_3277-1DSC_3221-1


Tässä vielä täysin omiin kokemuksiini ja mielipiteisiini pohjautuva yhteenveto tuotteista:

Luonnollisin lopputulos: MAC Strobe Cream
Luonnonmukaisin ainesosaluettelo: LUSH Feeling Younger Skin Tint
Monikäyttöisin: LUSH Feeling Younger Skin Tint
Kaunein kuulto: Benefit High Beam
Kivoin tuoksu: MAC Strobe Cream
Paras täsmätuote kasvojen korkeimpinen kohtien korostamiseen: Benefit High Beam


Mattainen vai kuultava meikkipohja?
Mitkä ovat sinun korostus- ja kuultotuotesuosikkisi?

22.2.2015

ON AND ON BRONZE

DSC_3186
DSC_3185
Luomivärirakkausrintamalla roihuaa. Kuten yleensäkin, tapasin tämän yksilön netissä. Tutustuin siihen ensin lukemalla siitä hekutuspostauksia toisensa perään, sitten bongasin sen eräästä YouTube-meikkivideosta, ja päätin, että tämä kaveri on saatava kotiin keinolla millä hyvänsä. Kävin ensin kaupassa testaamassa vastasivatko odotukseni yhtään todellisuutta. Vastasivathan ne, ja ehkä enemmänkin, mutten silti sännänyt kassalle, vaan kotiin näpyttelemään tilausta Asokselle. Tarkan markan naisena olin tälläkin kertaa valmis odottamaan hetkisen säästääkseni ne kriittiset pari euroa. Vaikka siis ostelen välillä kosmetiikkaa antaumuksella, vaanin aina tarjouksia, enkä osta mitään ennen kuin olen nuuskinut netistä kaiken mahdollisen irti lähtevän tiedon havittelemastani asiasta. 

Jotain olennaista kiinnostuksestani tätä tyyppiä kohtaan kertoo muuten se, että tuijottelin käteeni piirtämääni luomiväriraitaa hullunkiilto silmissäni vielä illallakin. Jotain tärkeää kertoo myös se, että luomiväri istui siististi paikallaan vielä illallakin.

Kyseessä on siis Maybellinen voidemainen 24H Color Tattoo -luomiväri sävyssä On And On Bronze, jonka pääsin kuorimaan Asoksen pahvilaatikosta ikuisuudelta tuntuneen odotuksen jälkeen viime torstaina. Maksoin purkistani noin 6 euroa, mutta sokkotestissä voisin luulla, että kutosen perässä olisi nolla. Onneksi ei ole, sillä maailma tuntuu vähintäänkin mahtavalta paikalta, kun sieltä voi ostaa 6 eurolla jotain näin kaunista ja vielä toimivaakin. Herkkää, haha. 

Mutta kun, ääh, näkisittepä purkin sisällön livenä, sitten ehkä ymmärtäisitte, miksi vaikutan näin huuruiselta! Sävy on nimittäin kaunein koskaan näkemäni sekoitus ruskeaakultaa, pronssia ja taupea. Minä, joka on yleensä suhtautunut varauksella vähän kaikkeen, mitä kuvaillaan pronssiseksi, on löytänyt tästä sävystä yhtäkkiä niin korvaamattoman kaverin, että voisin jopa lahjoittaa jonkin harvoista ja rakkaista luomiväripaleteistani pois, jos tämä uhattaisiin riistää kokoelmastani. Okei, älkää silti pakottako minua tekemään niin...
DSC_3163DSC_3161
Halusin luoda ensimmäisen Maybellinen On And On Bronzeen pohjautuvan meikkini oikein ajan kanssa, joten sen kaveriksi valikoitui luomivärejä peräti kolmesta paletista. Huh. Hups. Yhdistin On And On Bronzen Urban Decayn Naked3-palettiin, Too Facedin Natural Eyes -palettiin ja pikkuruiseen MAC-palettiini

Levitin ensin MAC:in kimmeltävänvaaleaa Nylonia kulmaluulle ja silmän sisänurkkaan kirkastamaan katsetta. Seuraavaksi sudin MAC:in omalaatuisen kullanruskeaa Patinaa hennosti kutakuinkin koko liikkuvalle luomelle. Sitten sekoitin Too Facedin paletin kahdesta mattaruskeasta, vaaleasta ja lämpimästä Nudiesta sekä sitä huomattavasti kylmemmästä Cashmere Bunnysta omaan makuuni juuri sopivassa suhteessa kylmän ja lämpimän luomivakosävyn. Ja vihdoin oli On And On Bronzen vuoro. Jee! Levitin sitä ihan ronskisti pelkkää sormea apunani käyttäen uloimpaan kolmannekseen, ja varjostin lopuksi ulkonurkkaa ja luomivaon ulointa osaa Urban Decayn Liar- ja Factory -sävyjen sekoituksella. Ihan viimeisenä häivyttelin rajoja Too Facedin Nudien ja mattavaalean Heavenin sekoituksella. 
DSC_3170

 KASVOT/FACE:

MAC Strobe Cream
MAC Select Moisturecover Concealer NW15
Rimmel Lasting Finish Nude 25H 200 Soft Beige
BareMinerals Original Foundation SPF 15 Light
Urban Decay Naked Skin Ultra Definition Pressed Finishing Powder Naked Light
TheBalm Bahamamama Bronzer
MAC Pro Longwear Blush Stay Pretty + e.l.f Studio Blush Tickled Pink 



KULMAT/EYEBROWS:

Too Faced Natural Eyes Palette: Nudie, Cashmere Bunny, Sexpresso


SILMÄT/EYES:

MAC Paint Pot Painterly
MAC Nylon
MAC Patina
Too Faced Natural Eyes Palette: Nudie, Cashmere Bunny, Heaven
Maybelline 24H Color Tattoo On And On Bronze
Urban Decay Naked3 Palette: Liar, Factory
Bobbi Brown Long-wear Gel Eyeliner Black Ink
Maybelline The Rocket Waterproof Mascara


HUULET/LIPS:


NYX Slim Lip Pencil Pinky
MAC Creme Cup
Wet'n'Wild Silk Finish Lipstick Nouveau Pink

Ujostuttaa vähän sanoa näin, mutta kaikessa tavallisuudessaan tämä meikki on omasta mielestäni ehkä vielä toistaiseksi melko lyhykäisen blogihistoriani onnistuneinen silmämeikki. En ole näperrellyt luomivärien kanssa kovin kauaa, ja nyt tuntuu, että alan vihdoin päästä oikeille jäljille sävyjen ja välineiden kanssa kikkailussa!

20.2.2015

PARAS & MELKEIN PARAS

DSC_3128
Olen kehunut täällä Urban Decayn klassikkoprimeriä, Eyeshadow Primer Potionin Original-versiota, moneen otteeseen. UDPP on pitänyt luomivärini aina kiitettävästi paikoillaan sekä osoittautunut riittoisaksi ja hinta-laatusuhteeltaan kaikin puolin mainioksi kaveriksi. Koska metsästän aina ja ikuisesti entistä täydellisempiä tuotteita, ei kymppi plussan ansaitsevan luomivärinpohjustajan etsiminen loppunut kuin seinaan UDPP:n löydyttyä.

MAC:in Paint Potit ovat vilahdelleet tiheään niin blogeissa kuin beautygurujen YouTube-videoissakin. Osa on kehunut niiden toimivan loistavasti luomivärinpohjustajina, osa taas on tyrmännyt tuotteet täysin ja väittänyt niiden ajavan luomivärit luomivakoon alta aikayksikön. Koska kosmetiikkatuotteiden toimivuus on aina yksilöllistä ja kiinni monesta seikasta, uskalsin hankkia MAC:in Painterly-sävyisen Paint Potin ristiriitaisista arvosteluista huolimatta. Nyt, kun Paint Pot on ollut minulla käytössä jo parisen kuukautta, tuntui vertailupostauksen tekeminen vihdoin ajankohtaiselta.

Kerrattakoon vielä näin alkuun, että silmäluomeni ovat kutakuinkin normaalit. Ne eivät rasvoitu erityisen helposti, eivätkä myöskään varise kuivuuttaan samalla tavalla kuin silmänalusihoni. Sen sijaan peitettävää löytyy, sillä koko silmänympärysihoni tykkää kiristää hermojani päivästä riippuen erilaisilla violetin sävyillä. Jee. Parasta näyttää päivästä toiseen kävelevältä allergiselta reaktiolta. Tai nakkikiskatappelussa olleelta, miten lookkini nyt haluaakaan tulkita.
DSC_3150



1. Urban Decay Eyeshadow Primer Potion - Original
DSC_3156
Urban Decayn Eyeshadow Primer Potion Original ei näytä suoraan tuubista puristettuna läpinäkyvältä, mutta muuttuu väriltään lähes huomamaatomaksi silmäluomille levitettynä. Koostumus on kevyt ja kaikin puolin aika huomaamaton, ei erityisen rasvainen tai kuiva, nestemäinen tai paksu, minkä takia tämän toimivuus herätti minussa aluksi suuria epäilyksiä. Näkymättömyydestään huolimatta UDPP tekee iholle pinnan, johon luomivärin on mukava tarrata. En muista koskaan kauhistelleeni luomivakoon karannutta silmämeikkiä tätä käyttäessä, vaan luomiväri on pysynyt nätisti sille varatulla paikallaan aamusta iltaan saakka. 

Vaikka pysyvyys on huippuluokkaa, yksi asia ärsyttää. Koska silmäluomeni ovat luonnontilassa ei-niin-viehkeänväriset, joudun ennen primerin levittämistä läträämään peitevoiteella sen verran isolla annostuksella, että koko silmäluomi näyttää helposti aika epäsiistin paakkuiselta, kun peitevoiteen päälle pakottaa vielä värittömän primerinkin ja lopulta sen tärkeimmän, eli luomivärin.


Kaiken kaikkiaan kuitenkin tykkään tästä Urban Decayn luomivärinpohjustajasta, ja voin suositella sen muitakin varsioita. Erityismaininnan ansaitsee ainakin shimmerinen Sin, jonka sävy on ihan superkaunis. Edenistäkin olen tykännyt, mutta sen mattainen ja kuiva koostumus muuttuu luomillani päivän mittaan vähän turhan paakkuiseksi. Höh. Eden on ehkä toimivampi tuote vähän omiani rasvaisemmilla luomilla, luulisin. 



2. MAC Pro Longwear Paint Pot - Painterly
DSC_3155
MAC:in Pro Longwear Paint Potit ovat voidemaisia luomivärejä, jotka lupaavat jo nimensäkin perusteella pysyä paikoillaan pitkään. Hankkimani sävy, Painterly, on vaalea, mattainen ja melko selkeän punapohjainen. Koostumukseltaan Paint Pot Painterly on melko paksua, ihan erilaista kuin UDPP. 

Painterly pitää luomivärin paikoillaan, mutta olen huomannut, että se vaatii nimenomaan luomivärin päällensä pysyäkseen ojennuksessa. Tuote karkaa yksinään käytettynä välittömästi luomivakoon, mutta kun sen päälle levittää luomiväriä, tuote alkaakin käyttäytyä. Ihan mielenkiintoinen ominaisuus. En laskisi sitä lopulta varsinaiseksi miinuspuoleksi, sillä ostin Painterlyn nimenomaan pohjustuskäyttöön. 

Muiden Paint Pot -sävyjen toimivuuteen en osaa ottaa kantaa. Jos joku tietää, miten ja minkälaisen pohjustuksen kanssa ne toimivat, saa mieluusti kommentoida, sillä Paint Pot -sävyvalikoimassa on monta ihan nimenomaan luomivärinä minua kiinnostavaa tapausta!

Suurin plussa tässä pohjustajassa on peittävyys. Vaikka sävyn punaisuus säikäytti minut aluksi vähintään yhtä kovasti kuin UDPP:n näkymättömyys, ei väri näytä luomella ollenkaan hurjalta. Painterlyn alle ei tarvitse latoa isoa kasaa peitevoidetta, vaan parhaimpina päivinä voin skipata peiteainevaiheen, mikä on ihan huippujuttu!

DSC_3157-1
Molemmat tuotteet ovat omalla tavallaan parhaita. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa, en luopuisi kummastakaan. Tiukasta kisasta huolimatta Paint Pot vastaa enemmän tarpeitani, sillä se takaa pysyvyyden lisäksi myös sopivan annoksen peittävyyttä. Se on myös huomattavasti Urban Decayn primeriä helpommin saatavilla, varsinkin nyt kun BeautyBay lakkasi toimittamasta UD:n tuotteita Suomeen. (Oletteko huomanneet??!!11 Tähän sopisi nyt rivi mahdollisimman rumia ja vihaisia emojeita! Niin mälsää!)



Kuuluuko jompikumpi tai molemmat teidän suosikkeihinne?
Muita luomivärinpohjustajalemppareita?

18.2.2015

TESTISSÄ: ST.TROPEZ TAN ENHANCING MOISTURISER & TAN ENHANCING POLISH

DSC_3129
Hankin jokunen viikko sitten Feeluniquelta St. Tropezin Starter Kitin. Pakkaus sisälsi merkin klassikkomoussen minikoossa, levityskintaan sekä kaksi rusketuksen ylläpitoon tarkoitettua minikokoista tuotetta, Tan Enhancing Moisturiser -kosteusvoiteen ja Tan Enhancing Polish -kuorinnan. Tänään aion kertoa teille kahdesta jälkimmäisestä!

Kuten sain ensimmäisellä rusketuskerrallani kantapään kautta oppia, kosteutus ja kuorinta on se kahden kultaisen K:n kombo, jonka laiminlyönti saa helposti aikaan epätasaisen rusketuksen, jonka kanssa tekisi mieli piiloutua vähintäänkin sukelluspukuun. Minulta uupui kevyehkö, kosteuttava, muttei liian rasvainen vartalovoide sekä hyvä kuorintavoide. Kun Feelunique tarjosi extra-aleja jo alennetuista tuotteista, en malttanut olla nappaamatta St. Tropezin pakkausta virtuaalisesti matkaani. Pakkaukselle jäi hintaa noin 14 euroa, mikä on mielestäni erittäin kohtuullinen hinta kohtalaisen arvokkaita tuotteita myyvän merkin purnukoista, vaikkei täyskokoisista tuotteista ollutkaan kysymys.

Pakko muuten mainita vielä, että paketti matkasi Suomeen muistaakseni 3 tai 4 päivässä. Wau, Feelunique, wau! 
DSC_3137
Sekä kosteusvoide- että kuorintapurkki sisältävät 75 gramman verran tuotetta. Kuten kuvasta näkyy, purkit eivät ole ihan minipieniä, vaan niiden sisältö riittää kyllä ahkerammassakin käytössä varmasti ainakin kuukaudeksi. Omistani on kulunut vasta noin kolmasosa, vaikka ihan surutta olen molempia käytellyt nyt parisen viikkoa.

Otetaanpa purkit seuraavaksi vähän tarkempaan syyniin!
DSC_3145-1
St. Tropez Tan Enhancing Moisturiser lupaa pehmentää ihoa, pidentää rusketuksen kestoa ja saada itseruskettavan häipymään iholta tavallista tasaisemmin. Tuotetta neuvotaan laittamaan kuiville alueille ennen itseruskettavan levittämistä ja käyttämään päivittäin täydellisten tulosten takaamiseksi.

Voide on kevyttä, mutta kosteuttavaa ja se tuoksuu raikkaan trooppiselta. Kosteusvoide ei kuulu tuoteryhmiin, joiden ominaisuuksista peräänkuuluttaisin erityisesti tuoksua, mutta tämän tuoksusta olen kyllä todella pitänyt. Tuoksu ei ole mitenkään hurjan voimakas, muttei mietokaan. Pidän tuoksun hyvänä puolena myös sen kykyä piilottaa lahjakkaasti käyttämäni St. Morizin moussen tyypillistä itseruskettavan ominaishajua, joka ei tahdo kadota iholtani kokonaan ensimmäisen pesukerran jälkeenkään...

En osaa sanoa, onko juuri tämä voide ollut pitkäkestoisen ja kauan tasaisena pysyvän rusketukseni takana, mutta niin paljon tähän tykästyin, että tilasin täysikokoisen tuubin, kun bongasin sen noin kympin hintaan Asokselta! 

DSC_3144-1
St. Tropez Tan Enhancing Polish vannoo Tan Enhancing Moisturiserin tavoin pidetävänsä rusketuksen kestoa. 

En ole erityisen perehtynyt vartalokuorintoihin ja myönnän skippaavani koko homman aika usein, sillä ihoni on herkkä ja kuivahko. Ennen itseruskettavan levittämistä iho on kuitenkin tärkeää kuoria, joten minunkin kaltaisen kuorintavälttelijän oli pakko hommata jotain, millä saisin kiskaistua kuolleen ihosolukon (hyi) irti ja itseruskettavan jämät pois iholtani. Testasin ensin Freemanin suolakuorintaa, muttei se ollut jättimäisine rakeineen ihan passeli tähän tarkoitukseen. Suolakuorintakokemuksen jälkeen odotukseni eivät olleet kovin pilvissä, kun korkkasin tämän tuubin, mutta yllätyksekseni St. Tropez osoittautuikin ihan huippukamaksi!

Tan Enhancing Polishin rakeet ovat pikkuruisia ja koostumus loistavasta kuorimistehostaan huolimatta jopa kosteuttava. Kun Freemanin suolakuorinta jätti itseruskettavan jämäkästi iholle, mutta teki siitä kaiken raastamisen jälkeen paloautonpunaisen, St. Tropezin kuorinta ei satuta, vaan kuorii itseruskettavan pois nätisti. En sano, että homma olisi tälläkään ihan helppoa ja takaisi taas täysin tyhjän, laikuttoman taulun, mutta siitä saan toisaalta osoittaa syyttävällä sormellani ainoastaan huippuhyvää itseruskettavaani, joka ei lähde omille teilleen ennen kuin kunnolla käsken.

Tätäkin hankin taatusti lisää jossain vaiheessa!

St. Tropezin tuotteita myyvät hyvään hintaan ainakin Asos, BeautyBay, Feelunique ja Lookfantastic. Parhaimmat tarjoukset bongasin äsken BeautyBaystä.

17.2.2015

5 kysymystä -haaste

En ole päässyt postaamaan viime aikoina niin usein kuin olisin halunnut, nyyh. Kevät on kiireiden aikaa, eikä tämäkään vähitellen talven takaa hiipivä kevät tee poikkeusta. Kouluhommaa toisensa perään, töitä, niiden hakemista ja vähän kaikkea muutakin. 

Nyt sattui kuitenkin hyvä hetki näpytellä kasaan pieni postaus, ja päätin tarttua saamaani kysymyshaasteeseen! Sinistä pintaa -blogin hellin haastoi minut nimittäin jo jonkin aikaa sitten vastaamaan 5 keksimäänsä kysymykseen ja kyhäämään lopuksi omat 5 kysymystäni, joilla heitän seuraavia haasteen saajia. 

Haasteen säännöt ovat nämä:
Haastaja kertoo sinulle viisi aihetta
Haastetun tulee kertoa top5 listansa jokaiseen aiheeseen 
Haastetun on keksittävä uudet 5 aihetta
Haaste on annettava viidelle eri blogille (ei takaisin haastamista)

Hellinin kysymykset:
1. Mikä viisi fiktiivistä hahmoa (esim. sarjakuvista, kirjoista, elokuvista tms.) kiehtovat sinua erityisen paljon ja miksi?
Yllättävän hankala kysymys!  Luen nykyisin huomattavasti enemmän faktaa kuin fiktiota, joten tätä saikin pähkäillä ja pyöritellä. 

Ainakin Vadelmavenepakolaisen Mikko Virtanen on mieleenpainuva tyyppi kaikkine tragikoomisine pakkomielteineen. Haluan mainita myös Nuuskamuikkusen ja tämän elämänviisaudet. Toisaalta Nuuskis osaa olla myös sairaan ärsyttävä pätijä, mutta lähinnä piirretyissä. Tekisin myös mieluusti syväluotaavan, kaikki kulissit pudottavan ja menneisyyden haavat auki repivän henkilöjutun Severus Kalkaroksesta. 

Mieleeni tuli ensimmäisenä tähän kysymykseen vastausta pähkäillessäni Christopher McCandless, jonka tarinaan Into the Wild -leffa ja -kirja perustuvat, mutta McCandless ei ole fiktiivinen hahmo, mikä tekeekin koko tyypistä ja tarinasta niin siistin. 

2. Viisi "lemmikkiärsytystäsi", eli mitkä viisi asiaa saavat sinut takuuvarmasti ärsyyntymään?
Jaksan aina ärsyyntyä ihmisten ilkeilystä ja halusta pahoittaa toisen mieli tahallaan silloin, kun oma elämä ja toisen menestys riepovat. En välttämättä ärsyynny niinkään viestin sisällöstä, vaan siitä, miten julmettu määrä maailmassa ja ihmisten päissä on negatiivisuutta ja kateutta, joita puretaan perusteettomasti muihin. Ärsyynnyn siis ennen kaikkea negatiivisuudesta ja sen levittämisestä.

Inhoan myös ennakkoluuloja, erityisesti sukupuoleen ja ulkonäköön kohdistuvia. 

Vähän pikkuruisempia ärsytyksiäni ovat kylmän ja tuulisen sään yhdistelmä, etuajassa tuleva spora, josta sitten myöhästyn ja yhtäkkisesti jääkaapista tyhjenevät purkit, erityisesti kahvimaito, jota ilman en kahviani niele. Niin, kuulkaas!

3. Viisi kosmetiikkabrändiä, joihin haluaisit tutustua paremmin?
Kevyn Aucoin, Zoeva, Idun Minerals, Nars ja Lily Lolo.

4. Viisi sinulle haasteellista asiaa?
Nykysin yhä enemmän ja enemmän ainakin säästäminen. Kärtsään myös helposti muonani keittiössä, eikä minua ole siunattu kovin hääppöisillä matemaatikon lahjoilla. Olen myös haka kantamaan huolta niin omista kuin muidenkin asioista, joten huolehtimisen rajoittaminen voisi myös sopia tähän listaan. Olen myös välillä tosi hidas tekemään päätöksiä. Varsinkin ruokakaupassa. 

5. Viisi keinoa, joilla mieluiten hemmottelet itseäsi? 
Suklaa, sushi ja ihan jäätävän huonot ja nolot tv-sarjat on suosikkikolmikkoni. Listaan kuuluu ehdottomasti myös uudet meikit, varsinkin ne hemmetin huulipunat, ja ylipäätään kaikenlaisten kivojen asioiden uudeksi omistajaksi ryhtyminen, mikä on tosi nolostuttavaa myöntää. Myönnänpä silti. 

Omat kysymykseni:
1. Viisi asiaa, joiden tekemättä jättämistä katusit - eli siis, mitkä viisi asiaa haluat ehdottomasti toteuttaa elämäsi aikana?
2. Mistä viidestä kosmetiikkatuotteesta sinun olisi hankalinta luopua, jos joutuisit hylkäämään kaiken omistamasi kosmetiikan?
3. Viisi hauskinta tyyli- ja/tai meikki"mokaa" teini-iästäsi? 
4. Viisi ominaisuutta, joita ihmisissä eniten arvostat?
5. Viisi tavaraa, jotka kadotat helpoiten jonnekin päin kotiasi tai laukkuasi?

Haastan viiden sijasta kaksi - Sanna-Emilian ja Cadence-blogin AsphaltRosen!

DSC_2828
Ainakin näistä kahdesta kaverista haluan päästä kirjoittamaan pian!

13.2.2015

SILMÄLASIPOSTAUS!

Olen ilmeisesti ottanut vähän reippaamman varaslähdön muutosten vuodenaikaan, eli kevääseen. Ensin meni vaihtoon ihonsävy, sitten hankin nuo kuvissa näkyvät jutut. Maanantaina hiukset pääsevät vuorostaan ammattilaisen käsittelyyn. Tuo ensiksi mainittu kuulosti muuten sen verran radikaalilta, että pakko selventää tähän väliin, ettei kaapistani löydy mitään itseruskettavaa vahvempaa...
IMG_3438-horz
Bongaa kuvista pinkki tiskirätti




Olen ollut ahkera piilolinssienkäyttäjä vuodesta 2009. Niin ahkera, että viime keväänä sain näöntarkastuksesta kotiinvietäväksi uusien vahvuuksien lisäksi myös piilolinssikiellon. Vasta kiellon pakottamana aloin ensimmäistä kertaa edes harkita silmälasien hankkimista. Olin nimittäin ollut koko ikäni vakuuttunut siitä, ettei minun ja lasien yhteiselo voisi olla kovin viehättävää katseltavaa, sillä kasvoni ovat pyöreät ja monet kehykset näyttävät päässäni ihan hölmöiltä. Silmälasit olivat se viimeinen vaihtoehto, johon olin valmis vasta, kun sokeutuminen uhkaisi.

Talvella silmäni alkoivat taas kiukutella ja lopulta vähintäänkin raivota kuivan ilman innoittamana. Kuiva ilma, kuivat silmät ja piilolinssit olivat sellainen killerikolmikko, että näytin pahimpina päivinä silmäni shampoolla pesaisseelta. Au. Pakko saada lasit -fiilis napsahti päälle jokunen viikko sitten, kun sovitin ystäväni kivoja laseja. Onneksi. Samana päivänä säntäsin Instruun, sovitin noin miljoonia kehyksiä ja tein lopulta varauksen ihan ensimmäisenä sovittamistani. Olen harvoin yhtä spontaani isojen hankintojen kanssa, mutta kun huippuhyvät kehykset löytyivät -80% alennuksella, ei tehnyt enää mieli aikailla. Viikon päästä omistinkin jo lasit, vaikka olin varautunut kolmen viikon odotukseen. Nopsaa toimintaa!

Vaikka olen käyttänyt ihkaensimmäisiä lasejani vasta viikon, en enää osaisi olla kokonaan ilman näitä. Vaikka aion varmasti tulevaisuudessakin käyttää piilareita, lasit olivat paras ostos pitkään aikaan. Silmäni tuntuvat pitkästä aikaa terveiltä ja silmälasien ansiosta naama näyttää suhteellisen heränneeltä vaikka suoraan sängystä nousseena. Jes!

9.2.2015

STOPPI LAKANA-LOOKILLE

Nyt seuraa arvoitus! Mikä naamassani on muuttunut edellisen postauksen kuviin verrattuna?
DSC_3093

Nojoo, nokkelimmat arvasivat jo otsikosta.

En nimittäin enää maastoudu aluslakanaani tai kämppäni seiniin!

Ja ei, en ole käynyt rantalomalla tai solariumissa kuorruttamassa itseäni säteilyllä, vaan hommasin uutta sävyä ihan rehellisesti ja turvallisesti purkista.

Luonnollinen ihonsävyni on vaalea. Ei valkoisin mahdollinen, mutta hyvin vaalea silti. MAC-matchini on NC15 ja tämänhetkinen suosikkimeikkivoiteeni, Rimmelin Lasting Finish Nude on sävyä 100 Ivory. Vaaleuteni ei häiritse minua ympärivuotisesti, mutta joka kevät, kun auringonvalo muuttuu pimeän talven jäljiltä vähitellen yhä armottomammaksi, katselen naamaani kauhistellen. Kirkas auringonpaiste ja pimeän talven väsyttämät kasvot eivät ole kaunis yhdistelmä, varsinkaan silloin, kun silmien alla asuu vakituisesti mustat rinkulat. En ihannoi porkkananväristä ihoa, mutta päivien kirkastuessa alan aina kaivata iholleni sävyä, joka muistuttaisi edes hieman enemmän maitokahvia kuin pelkkää maitoa. Koska en rusketu kuin palamisen kautta tai pysty istumaan auringossa muuttumatta hetkessä huonovointiseksi, en voi saada iholleni väriä sitä aidoimpaa mahdollista, mutta samalla myös vaarallisinta reittiä pitkin, eli aurinkoa ottamalla. 

Tällä kertaa pysäytin ärsyyntymiskierteen heti alkuunsa, otin riskin ja kokeilin vielä kerran vaihtoehtoa, josta minulla oli entuudestaan ainoastaan teini-ikään sijouttuvia ja erittäin - ööh - epätasaisia, raidallisia, sotkevia ja haisevia kokemuksia. Minä nimittäin menin ja tilasin FeelUniquelta alle 7 eurolla purkin itseruskettavaa ja ryhdyin paketin saavuttua välittömästi tuumasta toimeen! Siitäkin huolimatta, että olin aikaisemmin törmännyt poikkeuksetta huonoihin tuotteisiin, joista yksi räjäytti aikoinaan selkääni sellaisen kasan epäpuhtauksia, että jouduin vetämään sen kunniaksi antibioottikuurin. Olkaapa hyvät mielikuvista!

Hankkimani tuote on tarkkaanottaen St. Moriz Instant Self Tanning Mousse sävyssä Medium. Olin aikaisemmin kokeillut pelkästään itseruskettavia voiteita, jotka ilmeisesti innostuvat tukkimaan ihoani. Siksi päädyin tällä kertaa mousseen, joka kuivuu nopeasti eikä jätä iholle voiteen tavoin rasvaista pintaa. 

Ensimmäinen yritys ei ollut menestys, mutta toinen oli jo pari askelta lähempänä sitä. En malttanut ensimmäsellä yrittämällä kosteuttaa ja kuoria ihoani tarpeeksi, ja rusketuksesta tuli epätasainen ja ruma, mutta toisella kerralla otin jo opikseni ja tulos oli ekaan kertaan verrattuna pienen pokaalin arvoinen.
DSC_3108
En rusketa kasvojani, sillä pelkään kuollakseni ihonkatastrofeja. En halua naamaani allergisia reaktioita, finnejä enkä epätasaisia rusketuslaikkuja. Olisi myös pidemmän päälle rasittavaa parannella jatkuvasti päivittäisessä putsaroinnissa kuluvaa rusketusta. 

Tummemman ilmeen takia meikkivoidesävy meni siis vaihtoon, ja Rimmelin Lasting Finish Nuden Ivory muuttui Soft Beigeksi. Niin jännää! Ihollani on uusi identiteetti! Ilokseni huomasin, että BareMineralsin Light-sävy sopii iholleni vielä pienestä feikkirusketuksesta huolimatta, samoin kaikki muutkin meikkini. Koko arsenaalia ei siis tarvinnut uusia yhden uuden purkin tultua taloon!

Hankin uuden meikkivoiteen sokkona netistä, ja valinta osui ainakin melkein oikeaan. Soft Beige näyttää parhaimmalta rusketuksen hieman vaalennuttua, muttei näytä mitenkään silmiinpistävän isolta meikkimokalta silloinkaan, kun rusketus on syvimmillään. Muut eivät kuulemma meikkirajaa nää, mutta minua kaulan ja naaman pieni sävyero kyllä riipaisee. 
DSC_3099-1
Meikkivoiteiden sävyero näytti vaatimattoman viattomalta, kun swatchailin vanhaa ja uutta sävyä ruskettamattomaan käteeni, mutta voi juku, kun lätkäisin sävyt vierekkäin päivettyneelle iholleni! Ero on melkoinen, vaikkei tässä kuitenkaan hypätty kuin parisen sävyä tummempaan. 

Olen tyytyväinen niin St. Moriziin kuin vähän elävämmän näköiseen ihoonikin!

Kirjoitan teille lisää feikkirusketukseen käyttämistäni tuotteista, kun ne vain tulevat minulle vähän tutummiksi.

//I got tired of being super pale and went from Rimmel Lasting Finish Nude shade Ivory to Soft Beige with St. Moriz Instant Self Tanning Mousse!

Huomaatteko eron aikaisempaan?
Nyt on oiva mahdollisuus pistää kaikki aiheeseen liittyvät vinkit jakoon!

6.2.2015

UUSI LÖYTÖ TUTUSTA PALETISTA

Käykö teillekin usein niin, että hylkäätte heti kättelyssä hankkimastanne luomiväripaletista jotkin tietyt sävyt ja sitten niitä kokeiltuanne rakastuttekin palavasti? Minulle kävi juuri noin Urban Decayn Naked3-paletin kanssa. Jostain kumman syystä tuomitsin heti alkuunsa paletin sävyt Liar ja Factory sen kummemmin kokeilematta omaan makuuni liian pronssisiksi ja tunkkaisiksi, mutta kun etsin eräässä tutoriaalissa käytetylle MAC:in Sable-luomivärille korvaajaa omasta kokoelmastani, eräs nettisivu kertoi juuri kovasti karttamani Liarin olevan hyvin samantyyppinen. Ei auttanut kuin kokeilla. Nyt kyseinen sävy ja sen naapuri, Factory, ovat uusia suosikkejani!
DSC_3067
Olen rakentanut tällä viikolla useampana päivänä silmämeikkini Naked3-paletin Liar- ja Factory-sävyjen pohjalle. Sävyt taipuvat mielestäni mainiosti arkikäyttöön, vaikka ne melko reilusti kimaltelevatkin. Olin ennen arkisin vannoutunut mattaluomivärityttö, joka vaihtoi shimmerivaihteen päälle ainoastaan juhlia varten, mutta sittemmin olen todennut, ettei hillitty kimaltelu ole arkena ollenkaan pahitteeksi. Pelkkä mattaluomiväri näyttää yksinään helposti tunkkaiselta. 
Collage-1
DSC_3050-1

//This week I've been loving two shades from Urban Decay Naked3 palette: Liar and Factory. At first I was pretty sure those shades wouldn't work for me, but I was wrong again! 

KASVOT/FACE:

Kicks Face Primer
Rimmel Lasting Finish Nude 25H 100 Ivory
MAC Select Moisturecover Concealer NW15
MAC Mineralize Skinfinish Natural Medium
TheBalm Bahamamama Bronzer
MAC Pro Longwear Blush Rosy Outlook 
Benefit High Beam
e.l.f Baked Blush Pinktastic
Urban Decay All Nighter Setting Spray


SILMÄT/EYES:

Lumene Blueberry Eyebrow Pencil Harmaanruskea/Grey Brown
MAC Paint Pot Painterly
MAC Nylon
MAC Patina
Urban Decay Naked3 Palette Liar, Factory
Bobbi Brown Long-Wear Gel Eyeliner Black Ink
Maybelline The Rocket Waterproof Mascara
Sephora Long Lasting Kohl Pencil - Infinite Beige


HUULET/LIPS:

MAC Creme Cup


Tykkäättekö te käyttää arkena pelkkiä mattasävyjä 
vai saako silmämeikkinne kimallella?

3.2.2015

KIUSALLISEN KIEMURAINEN KOHTUULLISUUS

Kuinka moni teistä on joskus miettinyt, mikä on liikaa?

Uskoisin, että lähes kaikki. 

Kohtuullisuus on käsite, jonka voi kosmetiikkaharrastuksen lisäksi liittää kaikkeen muuhunkin, erityisesti sellaiseen, mihin raha ja materia ylettävät. On vähintäänkin kohtuullista miettiä sitä, minkälaisin perustein tekee hankintoja, olivat ostokset sitten kosmetiikkaa, vaatteita tai vaikka ulkomaanmatkoja. 
DSC_3053
Kosmetiikka ja meikkaaminen ovat harrastuksia, joiden parissa nälkä usein kasvaa syödessä. Ensin kerätään peruskokoelma, joka tarkoittaa kosmetiikkaintoilijalle usein jotain hivenen laajempaa kokonaisuutta kuin tavalliselle arkimeikkaajalle. Kun tämä peruskokoelma on koottuna, uuden haluaminen ei lopukaan seinään. Aina löytyy jotain uutta ja ihanaa, mitä varten jo ylitsepursuavasta meikkikasasta löytyy aina muka tyhjyyttään huutava kolo. Uskoisin, että sama pätee moneen muuhunkin harrastukseen, jossa kaiken muun puuhailun rinnalla keskiössä ovat myös erilaiset varusteet ja niiden omistaminen. Yksi hamstraa urheiluvaatteita, toinen kirjoja ja kolmas huulipunia.

Sitä mukaa, kun meikkaustaitoni ovat kehittyneet, olen huomannut havittelevani meikkikokoelmaani tuotteita, joita en vielä vuosi sitten olisi keksimälläkään keksinyt haluavani. Esimerkiksi - kun hankin aikoinaan ensimmäisen luomiväripalettini, Viva La Divan Naked-kopion, kuvittelin tarvitsevani sen rinnalle korkeintaan yhden ainoan aidon ja laadukkaan Urban Decayn Naked-paletin. Hankin pitkän harkinnan jälkeen Naked3-paletin, sen jälkeen ostoskoriini tipahti Too Facedin Natural Eyes, sitten löysin alennusmyynneistä IsaDoran violetin nelikon. Hupsis. Olen havahtunut siihen, että mieleni kaipaa jatkuvasti jotain uutta kokeiltavaa. On sinäänsä ihan kivaa, etten enää kuvittele näyttäväni idiootilta kaikissa muissa luomivärisävyissä kuin erilaisissa valkoisissa, ja että harrastus tuottaa niin paljon iloa ja ideoita, mutta meikkimaailmankatsomuksen laajentaminen on käynyt myös kalliiksi.

Tarvitseeko sen aina käydä?

Taitojen kehittämisen ja kiinnostuksen laajentamisen ei tarvitsisi tarkoittaa jatkuvaa haalintaa, sillä kuten jo kulutuspaasauspostauksessani kirjoitin, näyttäytyy silkka ostelu vain aika hölmönä ja mielikuvituksettomana. Jo omistamiaan värejä voi sekoitella ja keksiä tuotteille uusia käyttötarkoituksia. Kukaan ei kiellä käyttämästä poskipunaa luomivärinä tai rajaamasta silmiä luomivärillä. Emme saisi myöskään unohtaa sitä, että vaikka voisimme korvata kuluneen ripsivärin uudella, kulunutta ja ylikuormittunutta maapalloa emme vastaavasti voi vaihtaa uutuudenkiiltelevään.




EI MÄÄRÄ VAAN SE LAATU - VAI SITTENKIN TOISINPÄIN?
Perustelen meikkiharrastukseni maksullista osiota, eli meikkien ostamista, yleensä sillä, etten harrasta juurikaan muuta, mikä söisi kukkaroni sisältöä. Harrastan musiikkia, mutten hamstraa jatkuvasti lisää kalliita soittimia tai muita musiikkilaitteita. Ostan kirjani halvalla netistä tai alennusmyynneistä, useinmiten lainaan kirjastosta. En autoile, sillä en edes omista ajokorttia. Matkustelen harvoin. Ainoa säännöllinen ja ohjattu harrastukseni maksaa viitisenkymppiä vuodessa. En juurikaan osta vaatteita tai muita tavaroita kirpputorien ja alennusmyyntien ulkopuolelta.  

Haluan kotini ja vaatteeni kauniina, mutta pienellä rahalla. Sen sijaan kosmetiikkaan olen valmis syytämään paljon rahaa. Pelkkä tuotteen kaunis sävy ei riitä, vaan sen lisäksi toivon myös laatua, mieluiten kauniissa pakkauksessa. Vaikka vaadin tuotteelta paljon, koen että minua kiinnostavia meikkejä ja muita kosmetiikkatuotteita on markkinoilla valtavasti enemmän kuin muita tavaroita. Jos etsin vaatekaupoista tietyntyyppistä paitaa, en todennäköisesti löydä sitä monen viikon etsinnänkään jälkeen. Sovitan ja sovitan, ostan ja lopulta palautan. Kun taas etsin tietynlaista huulipunaa, löydän sata vaihtoehtoa, joista valitsen helposti yhden sijasta kaksi. Vaikka osaan olla maailman rasittavin ja pihein tarjoushaukka, kosmetiikka on se osa-alue, jonka sisällä joustan  helposti periaatteestani. Kosmetiikka nyt vain ilmeisesti on heikkouteni, muttei se riitä perustelemaan kaikkea. 

Vaikka tosiasia olisikin, etten juurikaan tuhlaisi muuhun kuin kosmetiikkaan, ei se omasta mielestäni ole varsinaisesti oikeutus ostelulle. Tavaroden ostamisessa kun on kyse muustakin kuin omasta rahapussista, esimerkiksi ympäristöstä. Meikkipakkaukset kaikkine muoveineen tuottavat melkoisen määrän jätettä. 

Omasta mielestäni ei ole myöskään tervettä totuttaa itseään isoihin ostoksiin. Tämä on varmasti kiistelty mielipide, ja saakin olla. Osa on tiukasti sitä mieltä, että rahansa saa käyttää miten tahtoo, jos sitä vain on. Minulla, epäsäännöllisesti työskentelevällä opiskelijalla, mammonaa ei juurikaan riitä muille jaettavaksi, ja vaikka joskus hamassa tulevaisuudessa riittäisikin, tuntuisi hullunkuriselta kasvattaa kosmetiikkaostosten kuukausittaista loppusummaa entisestään. Tietysti olisi periaatteessa kivaa omistaa enemmän ja enemmän kaikenlaista kivaa, mutta loppujenlopuksi se olisi ihan sairasta. 

Yksi asia, mitä olen miettinyt kuumeisesti on edullisten tuotteiden hamstraaminen. Moni, usein myös minä itse, perustelee edullisempien merkkien ostelua helposti sanomalla, että on niin hurjan mukavaa ostaa monta tuotetta samalla summalla kuin kalliimmalta merkiltä saisi puolikkaan. Edullisten merkkien hankinta räjähtää helposti käsiin, eikä kyse olekaan enää mistään säästämisestä, vaan ihan typerästä illuusiosta. 

Katselen välillä YouTubesta silmät pyöreinä videoita, joissa tytöt ostelevat kirjaimellisesti kilokaupalla halpiskosmetiikkaa jo valmiiksi räjähtämispisteessä oleviin kokoelmiinsa, koska se on halpaa ja tarjoaa helpomman mahdollisuuden kokeilla vähän kaikkea. Tuntuu, että videoiden viesti on yksi ja sama - omistaminen on parasta ja ostelu ihanaa. Mitä enemmen, sen parempi.

Mutta tarvitseeko harrastajan päästä kokeilemaan ihan kaikkea?

En missään nimessä väheksy edullisia merkkejä ja niiden hankkimista. Hinta ja laatu eivät läheskään aina kulje vieretysten. Suosikkimerkkieni top vitosesta löytyy varsinkin netissä huippuedulliesti saatavilla oleva e.l.f, jonka tuotteet ovat halvan hintansa lisäksi enimmäkseen hämmästyttävän laadukkaita. Pyrin ostamaan mahdollisimman hyvää mahdollisimman halvalla, tietysti. Minua kuitenkin puistattaa ajatus siitä, miten helppoa olisi kahmaista ostoskoriin vaikkapa monta Sleekin tai e.l.f:in poskipunaa ja kuitata jättiostos sanomalla, että samalla summalla saisi vain yhden Narsin punan. Paljon hyvää halvalla, jee, mutta miksi niin paljon? Ei määrä vaan se laatu -sanonta onkin kääntynyt toisinpäin. Tuntuu, että moni - jälleen kerran usein myös minä - sokaistuu helposti löytäessään hyvää halvalla. Miksi sitä pitää yhtäkkiä saada niin paljon?

Koko säästöajatus katoaa helposti tavararöykkiön alle. Esimerkiksi - suunnittelet ostavasi pinkin 20,50 euroa kustantavan huulipunan MAC:ilta, mutta löydätkin sille täydellisen dupen Rimmeliltä 5 euron hintaan. Hihkut innosta ja mietit, että MAC:in punan hinnalla saat Rimmelin huulipunia neljä. Keksit äkkiä kolme huulipunatarvetta lisää, ja hehkutat fiksua hankintaa. 

Eikö äsken kuvatun esimerkin kaltainen käyttäytyminen olekin vähän vääristynyttä? Ensin tarvitaan yksi tietty sävy, mutta kun se löytyykin suunniteltua halvemmalla, keksitään äkkiä monta tarvetta lisää. Kuulostaako tutulta? Minä ainakin nyökkäilen vienosti ja hampaita kiristellen. 



KUINKA MONTA POSKIPUNAA ON KOHTUULLISESTI?
Halusin ottaa postausta varten havainnolistavaksi esimerkiksi poskipunakokoelmani. Verrattuna YouTuben meikkiguruihin 7 poskipunaa on pikkuruinen pisara meressä, mutta todellisuudessa kuka tahansa meikeistä minua vähemmän innostunut voisi pyöritellä sille kauhuissaan päätään. 

Meikkiguruihin verrattuna oma kokoelma voi vaikutta mitättömältä, mutta tulisi aina muistaa, etteivät he kokoelmineen edusta kovin vankasti sitä oikeaa todellisuutta. Heidän kokoelmillaan voi kuitenkin olla vaikutusta omaankin osteluun ja käsitykseen kohtuullisuudesta, sillä lähes kaikkea, mitä näkee tarpeeksi kauan ja usein, ryhtyy helposti pitämään normaalina. Tämä on varmasti ihan todellinen huolenaihe varsinkin minua nuorempien keskuudessa. Kaikkialta pursuavan yltäkylläisyyden keskellä järjevänkin kulutustottumukset voivat horjua. 
DSC_3048
Omistan 7 poskipunaa. Neljä niistä, e.l.f:in poskipunat, ovat maksaneet ostopaikasta riippuen hieman yli 2 eurosta 6,50 euroon. Kaksi MAC:in punaani ovat maksaneet noin 23 euroa kappaleelta. Cliniquen punan olen saanut kaupanpäällisenä, toisin sanoen siis ilmaiseksi. Kaikenkaikkiaan omistan 2 mattaista kylmää pinkkiä, 1 shimmerin persikkasävyn, 1 mattaisen ja kevyen persikkaisen punan, 2 shimmeristä viileää pinkkiä ja 1 hyvin kevyesti kiiltelevän persikkasävyn.  Vaikka punista maksettu yhteenlaskettu rahasumma ei ole valtaisa, tuntuisi silti nurinkuriselta hankkia lisää vain hintaan vetoamalla. Mutta niin ainakin minä helposti teen. "Saan ostaa kaikki multa puuttuvat e.l.f:in punat, koska mun poskipunakokoelman yhteenlaskettu hinta on pieni ja e.l.f:it on halpoja!!!" 

Puna kuin puna, sanoo järki! Ei hinta tai määrä, vaan ehkpä kuitenkin eniten se tarve. Vaikka omistaisin lähinnä puoli-ilmaisia, mutta laadukkaita poskipunia, se ei sulje pois sitä tosiasiaa, että omistan jo monta poskipunaa. Ihan oikeasti. Mihin minä, pelkkä kosmetiikkaharrastaja, tarvitsisin enempää? Hyvään mieleen ja uusiin kokeiluihin ehkä, varsinkin kun halvalla saa. Muttei se ole järkevä syy. Se on mielestäni järkevä syy tiettyyn pisteeseen asti, mutta se, missä maaginen raja kohtuullisuuden ja kohtuuttomuuden välillä menee on hankala kysymys. Onneksi minulla on blogini ja ihanat lukijani, joilta voin kysyä asiaa! Nyt, kun minä olen paljastanut kuluttamiseni vinoumat, on tiedän aika paljastaa omanne!


Millainen ostelu on teidän mielestänne kohtuutonta?
Kuinka paljon oikeutatte itselleni uusia hankintoja
harrastuksen ja hyvän mielen nimissä?
Entä edulliset merkit - innostutteko helposti ostamaan 
niitä vähän liikaa?

1.2.2015

PIENI MAC-TARINA

Olin aikaisemmin lähes vannonut itselleni pysytteleväni kaukana MAC:in luomiväreistä. En siksi, että pitäisin niitä heikkolaatuisina, vaan ihan puhtaasti siksi, että tunnen oman hullaantujapersoonani ja tiedän myös sen, miten kalliiksi hullaantuminen voisi pahimmillaan käydä. MAC:in luomivärit eivät nimittäin ole halpoja ja samaa laatua saa huomattavasti huokeampaankin hintaan. Esimerkiksi Urban Decayn 12 sävyä sisällään pitävät Naked-paletit ovat huippulaatuisia ja kustantavat viitisenkymppiä. Samalla hinnalla saa muutaman MAC:in luomivärinapin. 

Kuukausi sitten päätin unohtaa moiset vannomiset ja pelkän hypistelyn sijaan vein jotain kotiinkin. Hups, luovuttaja mikä luovuttaja.

Mutta odottakaas, kun selitän. 

Valitsin järkisyistä neljän sävyn tyhjän paletin, sillä se on käytännöllisen kokoinen eikä kokonsa puolesta piiskaa ostamaan jatkuvasti lisää. Neljän sävyn paletti ei näytä yhtään hassulta puoliksi täytettynäkään, toisin kuin isommat paletit, jotka suorastaan huutavat omistajalleen, että lisää nappeja olisi hankittava ja sassiin

Ennen ensimmäisen luomivärinappini hankkimista katsoin kymmeniä videoita YouTubesta ja vertailin tuntitolkulla swatcheja. Jep, näin kosmetiikkabloggaaja käyttää arvokasta aikaansa!  Aikomuksenani oli kerätä neljä mahdollisimman uniikkia, monikäyttöisiä ja harkiten valittua sävyjä, joiden kaltaisia olisi hankala löytää muiden merkkien valikoimista. Jotain arkista, mutta silti omalaatuista.
DSC_2985-1
Ensimmäiseksi sävykseni hairahdin valitsemaan vähän vähemmän ainutlaatuisen, mutta sitäkin kauniimman ja vähän kaiken kanssa yhteen natsaavan vaaleanpunaisen shimmerisävyn nimeltä Naked Lunch. Sittemmin paletista on saanut kodin myös harmahtavanruskea, kullanhohtoinen Patina ja maailman täydellisin kulmaluun ja silmän sisänurkan kirkastaja, Nylon. Kaksi jälkimmäistä ovat hyvin omalaatuisia, vaikka näyttävätkin kuvassa tavallisilta. Nylonin hohto on ihan omaa luokkaansa ja Patina taas on sävyltään niin eriskummallisen kaunis, etten osaa kuvailla sitä juuri mitenkään. Sävy on harmahtavan kultainen ja kaikessa omaperäisyydessään silti hyvin monikäyttöinen. Kolmikko näyttää tällä hetkellä ihan herkulliselta trio-jäätelöltä! Suklaata, vaniljaa ja mansikkaa.

Vaikka omistamani sävyt ovat loistavaa laatua ja hurjan kauniita, on ollut ihan mukava huomata, ettei mieleni halaja valtavaa määrää lisää. 14,50 euroa suoraan palettiin sopivasta refill-napista on niin monta rahaa, ettei pääni taivu hamstrausvaihteelle. Onneksi. 



Ovatko MAC:in luomivärit teille tuttuja?
Paletissa on vielä tilaa yhdelle sävylle - mikä on teidän mielestänne se must-have-sävy paletin ainoalle tyhjälle paikalle?