31.12.2014

VUODEN 2014 KUNNIAMAININNAT

Vuosi 2014 vaihtuu pian vuoteen 2015. Halusin vielä viime tipassa tulla tekemään postauksen vuoden 2014 suosikkikosmetiikastani. Tahdoin pitää postauksen tarkoituksella tiiviinä, joten mukaan pääsi todellisuutta huomattavasti pikkuruisempi osuus suosikeistani. 

Täältä pesee!

MEIKIT 
DSC_2456
MAC:in huulipunat. Valtava sävyvalikoima, monta koostumusta ja kohtuullinen hinta. Hankin näitä vuonna 2014...noh, monta. Olen saanut pari kaveriakin hullaantumaan näihin tämän vuoden sisällä, enkä yhtään ihmettele miksi nämä ovat vieneet niin monet muutkin kuin minut mennessään. Erityisen hyviä hankintoja olivat kirkkaanpinkki Amplified-puna Girl About Town, äskeistä hillitympi kylmänvaaleanpunainen, Satin-koostumuksella varustettu Snob ja täydellisen klassinen punainen MAC Red, joka sekin on koostumukseltaan kevyesti kiiltävä, lähes mattainen Satin.


DSC_2165
MAC Matchmaster SPF 15 Foundation, 1. Ostin tämän kesällä, kun halusin vaihtelua Studio Fix Fluidille. Oma ihoni on suhteellisen hyvässä kunnossa, eikä tarvitse paksuja tököttejä kuin silmien alle, mutta tykkään silti pitää kokoelmassani myös peittävämpiä meikkivoiteita. Käytän tätä sellaisenaan t-alueelle ja juhlameikkiä tehdessäni sekoitan tätä kevyemmän meikkivoiteen kanssa, jotta saan juuri haluamani koostumuksen.

Rimmel Lasting Finish Nude 25H, 100 Ivory. Rimmel yllätti minut jonkin aikaa sitten Kate Moss -huulipunilla, nyt tällä meikkivoiteella. Parasta meikkivoidetta, mitä vähän yli kympillä voi saada! Tykkään tästä jopa enemmän kuin kokeilemistani MAC:in meikkivoiteista, sillä koostumus on juuri sopivan peittävä, mutta silti melko kevyt. 

Lumene Color Correcting Cream, Light. Suosikkimeikkivoiteeni. Tällä sää kauniin kuulaan ja luonnollisen lopputuloksen. Tällä hetkellä käytössäni taitaa olla jo neljäs tuubi ja viidennen ostan heti, kun nykyinen uhkaa loppua. Jos tämän valmistus joskus lopetettaisiin, saattaisin itkeä tirauttaa pari kyyneltä, vaikka kyseessä pelkkä meikkihömpötys onkin.


DSC_2464
Urban Decay Naked 3. Parempia kuvia tässä postauksessa. Kaipaa tuskin sen kummempia esittelyjä. Tosi kiva, tosi tosi kiva. 

Urban Decay Eyeshadow Primer Potion Original. Tykkään kaikista UD:n primereista, mutta tämä on mielestäni se monikäyttöisin. Kokeilin tänään testinä meikata ilman tätä ja jo vain oli kaikki heti rumasti luomivaossa. 

Bobbi Brown Longwear Gel Eyeliner Black Ink. Olin pitkään vannoutunut liquid liner -tyttö, ja kuvittelin, että geelirajaukset ovat niille, jotka ovat minua pari astetta vähemmän rähmäkäpäliä. Olinkin väärässä. Bobbi Brownin geelilinerilla tekee siistit rajaukset hetkessä ja ne pysyvät nätteinä, vaikka tarpoisi lumimyräkässä. Tätä en ihan helposti korvaisi toisella, vaikka miten yrittäisitte käännyttää!



SIVELTIMET
DSC_2333
En omista suurta kokoelmaa siveltimiä, mutta kuluneen vuoden aikana olen onnistunut hankkimaan kutakuinkin kaiken hyvään peruskokoelmaan vaadittavan. Enää puuttuu hyvä kabuki mineraalipohjan levittämistä karten ja pari luomivärisivellintä, sitten olen oikein tyytyväinen. Vuoden parhaat sivellinhankinnat ovat olleet RealTechniquesia ja Zoevaa. Molemmat merkit myyvät hinta-laatusuhteeltaan ainakin omaan makuuni loistavaa kamaa.



IHONHOITO
DSC_2461
Kookosöljy. Omani on Puhdistamolta, mutta uskoisin, että kaikki toimivat yhtä hyvin. Ostin tätä, kun kyllästyin maksamaan maltaita silmämeikinpoistoaineista, joilla sain aina läträtä oikein kunnolla vedenkestävän meikin poistamiseksi. Huh, mitä viemäriin hukkaan valuvaa rahaa! Kookosöljy on parhaimpia löytöjäni koko vuodelta. Se tuoksuu ja maistuukin hyvältä. Ja tämä tuote jos jokin on myös luonnollista.

Kiehl's Creamy Eye Treatment with Avocado on ainoa silmänympärysvoide, joka pystyy hellimään korppusilmänalusiani ja tekemään niistä terveen näköiset. Ensimmäinen purnukka kesti käytössäni viitisen kuukautta, ja nyt vähän harmittaa etten ostanut tilalle isompaa versiota. Tätä nääs kuluu.




HIUKSET
DSC_2184
Balmain Texturizing Salt Spray. Olin harkinnut tämän ostamista kauan, enkä joutunut katumaan. Tällä saa hiuksiin mukavaa volyymia ja lisänä vielä ihanan tuoksun.

Lushin No Dought -kuivashampoo & Davines Love -hoitoaine. Näistä olen selittänyt jo kertaalleen täällä. Oikein ihania ovat edelleen!





ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!

29.12.2014

5 VINKKIÄ VIISAMPAAN ALENNUSMYYNTISHOPPAILUUN

Olen ikuinen tarjoushaukka, ja siksi alennusmyyntien alkaminen on minulle aina aika mieluisa juttu. Nykyisin, kun aleja on ripoteltu hieman jokaiseen väliin vuotta ja tavaraa on saatavilla vuodenajasta riippumatta hyvään hintaan netistä, on aleshoppailutyylini kokenut muutoksia. Nykyään ostan aleista harvemmin esimerkiksi meikkejä, sillä suosikkinettikauppani järjestävät usein muutaman päivän aleja ja lisäksi tarjolla on tuntuvia alennuskoodeja lähes aina, kun niitä vain osaa etsiä. Lushin alea lukuunottamatta talvi- ja kesäaleihin osuu harvemmin minun makuuni ja tarpeeseeni sopivia kosmetiikkatuotteita, vaikka alennusprosentit saattavatkin tällöin olla korkeampia. 

Muutoksia ovat aiheuttaneet myös muutamat kantapään kautta koetut kämmit, joista viisastuneena päädyin alennusmyyntiaiheesta tähän tekstikenttään alunperin kirjoittamaankin.

Varmasti moni teistä on ostanut joskus alennusmyynneistä jotain äärimmäisen typerää, mikä on aiheuttanut sydämenpistelyitä jo kassalla. Aloitetaan myöntämällä, että ainakin minä olen. No niin, montako kättä sieltä alkaa nousta? Kappas vaan, sinä, sinä ja vielä sinäkin - arvasin!

Alennusmyynnit ovat vuoden otollisinta aikaa luuseroida kaupoissa ja tehdä virheostoksia milloin mihinkin vedoten. Osa hamstraa alennusprosentit silmissä kiiluen suoraan kirppiskasaan menevää tavaraa, osa taas ostaa laihtumisen toivossa liian pieniä kokoja, kun nyt kerran halvalla saa. Jotkut taas päätyvät alennetun hinnan vuoksi ostamaan kokeilumielessä vähän erikoisempia luomuksia, jotka jäävät lopulta kokonaan käyttämättä. 

En väitä, että edellä mainitut shoppailutyylit olisivat kaikki suoranaisia virheitä. Varmasti joku onnekas saa startattua kuntoprojektinsa pari kokoa liian pieniä vaatteita hankkimalla tai pistämällä tyyliinsä pitkään kaivatun piristysruiskeen ostamalla alerekistä mustan ja valkoisen sijasta punaista ja sinistä, joita ei oikeaan hintaan olisi rohkaistunut hankkimaan. Mitä minä olen kuitenkin omasta käyttäytymisestäni oppinut, sitten kun -ajattelu ei toimi. Kärjistettynä sanottuna se ei toimi minulla koskaan. Ainoa muistelemisen arvoinen poikkeus ovat kirpparilta keväällä löydetyt talvikengät, mutta nyt mennäänkin jo lujasti aiheen vierestä, sillä puhe oli kirppareiden sijasta alennusmyynneistä. 

Kokemuksistani viisastuneena haluan jakaa kanssanne muutaman vinkin.


1. Jos  et  ole  muutenkaan  kovin rohkea ja kokeilunhaluinen, muutut sellaiseksi tuskin silloinkaan, kun sen myrkynvihreän paljettihameen hintalappu on koristeltu punaisella tarralla ja maksat siitä enemmän tai vähemmän alkuperäistä hintaa pienemmän summan.  Alerekit voivat olla otollisia paikkoja löytää vaatekaappiin tai meikkilaatikkoon uusia ja piristäviä asioita sekä mahdollisesti myös jotain vähän erikoisempaa, mitä ei muuten uskaltaisi kokeilla. Halpa hinta tuskin kuitenkaan rohkaisee vetämään juhliin päälle sitä omituista, mutta jollain tavalla houkuttelevaa luomusta, jonka toisaalta haluaisit vielä kaupassa omistaa, mutta samaan aikaan tiedät kyllä, ettet ole tarpeeksi rohkea käyttämään sitä. Usko minua, et käytä sitä koskaan. Alennettu hinta lopulta vain potkii ajattelemaan, että ostos saa pölyttyä nurkassa sen sijaan, että kannustaisi omistajaansa käyttämään hankkimaansa asiaa. 



2. Jos et keksi sinua houkuttelevalle asialle yhtäkään käyttötarkoitusta lähitulevaisuudessa, jätä se ostamatta. Vaikka se olisikin halpa. Vaikka alerekissä roikkuisikin huippuhalvalla urheiluvaatteita, mutta et harrasta kuin bussiin kirmaamista tai vaihtoehtoisesti näyttävä juhlamekko, mutta et harrasta tilaisuuksia, joissa pääsisit käyttämään sitä, älä jää odottamaan ihmeitä, vaan jätä houkutukset suosiolla odottamaan sinua uskollisempia omistajia. Tuskin keksisit niille käyttötarkoitusta koskaan. Ja jos keksitkin, olisit jo niin kyllästynyt vaatekaapin nurkassa viidettä vuotta käyttöä odottaneeseen rättiin, että tahtoisit ostaa tilalle jotain muuta. 



3. Älä osta vain alennusprosentin takia. Tyhmempi on se, joka ostaa holtittomasti alennusmyynneistä, ei se joka skippaa alet kokonaan. Vaikka ne laadukkaaksi toteamasi luomivärit olisivatkin alessa, niitä ei tarvitse ostaa, jos jäljellä on enää inhokkisävyjäsi. Et kuitenkaan käytä niitä tai jaksa laittaa niitä myyntiin.



DSC_2400

Mitä niistä aleista sitten kannattaa ostaa? 

Itse ryhdyin tänä vuonna tekemään jo alkusyksystä listaa vaatteista ja kosmetiikkatuotteista, jotka haluaisin. Osaa myös ihan jopa tarvitsin. Listalle päätyi laukku, korolliset talvikengät, jotka löytyivät hyvään hintaan jo ennen alejen alkamista, harmaa villakangastakki Zarasta, COS:in laadukkaita, mutta ilman alennuksia suhteellisen hintavia t-paitoja ja talvivarastojen täydennys Lushin joulualeissa. 

Kun ostaa oikeasti tarpeeseen ja itselleen mieluisia juttuja, pettymykset on paljon helpompi välttää kuin pelkän houkutuksen johdattelemana tavaraa hyllyistä kahmiessa. Oman kokemukseni mukaan parhaat vaatelöydöt ovat niitä, jotka olen todennut jo kerran sovituskopissa hyviksi, mutta päättänyt syystä tai toisesta odottaa lompakon avaamista alennusmyynteihin saakka. 

Siis:


4. Osta vain tavaroita, jotka voisit ostaa myös ilman alennusprosenttia. Odotin kuumeisesti tämän postauksen kuvituksena näkyvän Zaran hameen päätyvän alerekkiin. Olin sovittanut hametta kerran syksyllä, mutta jättänyt sen ostamatta, sillä omistan jo pari spesiaalikivaa hamosta, enkä kokenut hankintaa sillä hetkellä niin tarpeelliseksi, että olisin tahtonut laittaa siihen 40 euroa. Pidän hameesta paljon ja olen jaksanut ihailla sitä sovittamisen jälkeen joka kerta Zarassa käydessäni, joten hankinta tuntui viisaalta vielä sinäkin päivänä, kun Zara iski ikkunaansa alekyltit. 

Jos ostamatta jättäminen on liittynyt johonkin muuhun kuin budjetointiasioihin, kannattaa tuote hylätä aleissakin. Kaunis, mutta huonosti istuva takki ei istu yhtään sen paremmin, vaikka hintalapun numerosta olisi lohkaistu puolet pois.




5. Tee jo hyvissä ajoin ennen alejen alkamista lista siitä, mitä tarvitset. Näin et pääse sekoamaan kaupoissa ja haalimaan mukaasi tavaroita pikaisesti keksittyjen no kun mä tarviin tätä oikeesti!!1 -hätävalheiden turvin. Listaa ei tarvitse noudattaa orjallisesti, mutta sen kurkkiminen auttaa välttämään typerimmät ostokset. Jos olet listannut lapulle talvitakin ja kirjoittanut perään kolme huutomerkkiä, mutta olet viemässä kassalle takin sijaan kolmea hametta ja viittä kesätoppia, kannattaa ehkä pysähtyä hetkeksi ja muistella, mitä sinä nyt oikeasti tulitkaan hankkimaan. 


Tähän väliin voin kertoa, että olen alennusmyynneissä vieläkin sen verran heikkoa tekoa, etten tälläkään kertaa hankkinut pelkästään ja tarkalleen juuri niitä asioita, jotka olin etukäteen päättänyt löytää. En siis kuvittele olevani mikään alennusmyyntiguru. Aina löytyy jotain muutakin kuin sitä kaikkein tarpeellisinta. Tänä vuonna näitä ylimääräisiä olivat YSL:n pari kymppiä maksanut ripsaripakkaus Sokokselta, miljoonannet mustat farkut 25 eurolla Weekdaystä ja parin kympin hintainen Zaran tummansininen paita, joka maastotuu saumattomasti vaaterekissäni jo majaileviin kangaspaloihin. Tuttuja ja turvallisia, mutta ehkä samalla vähän turhiakin juttuja siis. 

Osa listalle kirjoitetuista tärkeistä hankinnoista jäi löytymättä. En esimerkiksi löytänyt mistään kauan etsimääni talvitakkia ja COS:in t-paidatkin hylkäsin toistaiseksi kauppaan. Sen sijaan Lushiin tein täsmäiskun, josta kirjoitan vielä tämän viikon aikana. 

Ensi vuonna taas vähän fiksummin!
DSC_2401




Hyviä vinkkejä vai ärsyttävää paasausta?
Mitkä ovat teidän parhaat alevinkkinne?
Oletko tehnyt joskus unohtamattoman löydön, josta jaksat iloita vieläkin? 
Vai tahdotko vaihtoehtoisesti jakaa täällä noloimman virhehankintasi?
Keskustelu on jälleen iloisesti odotettua ja toivottua!


28.12.2014

PIKKIRIIKKINEN JOULUPOSTAUS

Joulu meni taas, mikä on minun kaltaisestani joulufiilistelijästä aina yhtä haikeaa. Tänä jouluna joulufiilis ei tosin ollut ihan niin katossa kuin se olisi voinut olla, sillä sairastuin joulun kunniaksi flunssaan ja pääsin juhlimaan joulua oman elämäni Petteri Punakuonona. En tainnut olla ainoa vähemmän onnekas, sillä vähän joka suunnasta on kuulunut samantyyppistä valitusta. Kirjoitan teille ensi viikon puolella lisää muutamista uusista jutuista, jotka haluan esitellä perinpohjin. Luvassa on myös ajatuksia alennusmyynneistä ja ihopostaus, johon kaipaisin teidän mietteitänne. Pysykää siis kuulolla! Nyt ensi alkuun puhelinkuvia. IMG_1477-tile 1. Namia. 2. Syötävän hyvältä tuoksuva aurinkopuuteri ja vähemmän tuoksuva, mutta silti ihana luomiväripaletti. Näistä lisää ensi viikolla! 3. Joulumuonaa. IMG_1299-tile 4. Jouluaattominä. 5. Joulupäivän silmämeikki maailman epäselvimmässä ja turhimmassa otoksessa. 6. Joulupäiväminä ja MAC:in MAC Red -huulipuna, joka oli paras kaverini joulupyhien ajan. Miten olenkin voinut elää ilman tätä? Ruby Woo jää kyllä pölyttymään laatikkoon tämän löydön jälkeen niin että hups vaan. Ensimmäinen kylmänpunainen huulipuna, joka ei syö kasvoiltani kaikkia elonmerkkejä!

23.12.2014

LETEILLÄ

Tässä blogissa on tähän mennessä nähty harvoin meikäläisen naamaa. Tämä on ollut sekä tietoinen valinta että osittain myös käytännön sanelemaa. Vaikka itse saan eniten irti meikkiblogeista, joissa on tasapuolisesti kuvattuina sekä purnukoita että naamaa, omassa blogissani olen pitänyt kasvoni melko visusti kameran takana. Jollain tavalla oman naaman esittely on tuntunut ahdistavalta tyrkyttämiseltä. Olen ihminen, joka käyttää Instagramia pelkkänä filtterivarastona ja punastelee Facebookiin jatkuvasta selfieitä postailevien puolesta. En kuitenkaan pidä ketään kauneusbloggaajaa itserakkaana naamanesittelijänä, vetäiskää siis herne heti alkuunsa ulos nokasta, jos ehditte loukkaantua. (Meikki kun nyt vain yleensä laitetaan kasvoille, ja jos lookin tahtoo taltioida, tulee kameran linssi kohdistaa seinän sijaan naamaan. Hah. Minä vasta harjoittelen tätä naamakuvauspuolta.

Purkkikuvat ovat suhteellisen helppo tie, vaikka niidenkin ottamiseen käytän usein - ja ihan mielellänikin - aikaa ja vaivaa. Niitä varten ei kuitenkaan tarvitse varata varta vasten aikaa, jona naaman pitäisi kukoistaa jostain muustakin kuin päivän aikana kuluneesta meikkipohjasta ja silmien alle varisseista ripsareista sekä fiiliksenkin olla sen verran mainio, että koko prosessiin kaikkine kommervenkkeineen jaksaisi ryhtyä. Puhumattakaan valastuksesta. Inhoan epäonnistuneita ruutuja ja turhaudun (=kiukustun) helposti. Purkkikuvia varten minun ei myöskään tarvitse pakkotyöllistää väkisin ketään toista. Kuten mainittua, en ole se helpoin kuvattava, ja purkkikuvien ottaminen miellyttäänee siksi varmasti eritoten lähipiiriäni...

Tänään halusin tehdä blogini valtavirrasta poikkeavan kokeilun ja laittaa esiin jo pitkään arkistoissa muhineet kampaus- ja meikkikuvat. Suokaa heti alkuun anteeksi valotuksen ja hiusten freesiyden raju muutos kuvien välillä! Ensimmäinen kampaus on taltiotu kameraan muutama päivä kampaajakäynnin jälkeen, silloin, kun käsite luonnonvalo oli vielä itsestäänselvää arkipäivää. Toinen versio kampauksesta on pakotettu talteen maailman kammottavimmassa marraskuuvalossa sekä kruunattu mojovalla tyvikasvulla ja keltaisen valon antamalla kuparisella sävytteellä. Sorisorisori. Tässä siis minäminäminä, jos olette ehtineet unohtaa, miltä tämän blogin ylläpitäjä näyttää!
DSC_1657
Olen tykästynyt helppoihin kampauksiin, joissa on kuitenkin jokin juju. Kun aikaisemmin jaksoin kiharrella hiuksiani kiireisinäkin aamuina, nykyään tahdon selvitä kampauspöydästä parissa minuutissa, mutta ilman tylsää ja mielikuvituksetonta perusponnaria. 

Hiuksiini on viimeiset pari kuukautta päätynyt lähes poikkeuksetta ponnari tai nuttura sivuletillä koristettuna. Kampaus on helppo, nätti ja taipuu muutaman minuutin lisätyöllä arkisesta juhlavaksi. 

Yllä olevassa kuvassa olen tehnyt ensin vähän matkaa ranskanlettiä sivuun ja jatkanut sitä sitten tavallisena lettinä hiusosion loppuun saakka. Tämän jälkeen olen sitonut lettiin läpinäkyvän kuminauhan. Tein ensin tavallisen ponnarin ja ryhdyin sitten kääntelemään hiuksia nutturalle. Omissa hiuksissani nutturan tekeminen vei muutaman tovin lisäksi hetkellisesti myös hermot, mutta hiukseni ovatkin harvinaisen vaikealuonteista tyyppiä. Nutturasta olisi saanut pienellä tupeerauksella huomattavasti kuohkeamman, mutta näillä mentiin tällä kertaa. Lopuksi kiinnitin letin mahdollisimman huomaamattomasti nutturaan kahdella pinnillä. Yksi nutturan päälle, toinen alle. Valmis, tadaa!
DSC_2201
Arkisempi versio kampauksesta syntyy muutamassa minuutissa. Ja nyt voin luvata, että kyseessä on helppo pikakampaus, sillä omat hiukseni harvemmin taipuvat mihinkään samaan aikaan kauniisti ja nopeasti. Yllä olevassa kuvassa olen tehyt sivuun samaisen letin kuin ensimmäisessäkin nutturakampauksessa. Ero on vain siinä, että tämä nuttura on vähän monimutkaisemman kääntelyn ja vääntelyn sijaan kääräisty helpolle muutaman sekunnin sykerölle roikkuvista hiusosioista piittaamatta. Kampaus on omaan makuuni juuri sopivan rento ja asiallinen.

Sivuletti piristää nutturan lisäksi myös ponnaria. Kiireettöminä aamuna tai muuten vain vaihtelun vuoksi letin voi väsätä myös molemmille puolille.
DSC_2198
Kuvassa kasvoillani oli näillä tuotteilla tehty meikki:

Kasvot/Face:

MAC Select Moisturecover Concealer - NW15
Lumene CC Cream - Light + MAC Studio Fix Fluid - NC15
Urban Decay Naked Skin Ultra Definition Pressed Finishing Powder - Naked Light
MAC Pro Longwear Blush - Stay Pretty + e.l.f Studio Blush - Pink Passion
TheBalm Bahama Mama Bronzer
Rimmel Natural Bronzer - 021
TheBalm Mary-Lou Manizer 


Silmät/Eyes:

Clinique 04 Totally Neutral Palette (kulmakarvat/eyebrows)
Urban Decay Eyeshadow Primer Potion - Eden
Urban Decay Naked 3 Palette: Strange, Nooner, Limit, Mugshot, Darkside
Benefit Longwear Powder Shadow - Milk It
Bobbi Brown Longwear Gel Eyeliner - Black Ink
Lancome Hypnose Waterproof Mascara


Huulet/ Lips:
NYX Slim Lip Liner - Pinky
MAC Girl About Town        


Mitä mieltä te olette?
Lisää kuvia meikeistä in action vai miellyttääkö vanha tuttu purkkilinja?

22.12.2014

MINULTA MINULLE

Ihan näin heti alkuun haluan kiittää edelliseen postaukseen kommentoineita! Oli helpottavaa jakaa Nars-kiukku lukijoiden kanssa. Tunsin myös mukavaa ilon pistosta huomattuani, että postaus kipusi äkkiä blogini lyhyen historian luetuimmaksi tekstiksi. Ehkäpä pystyin siis pelastamaan edes yhden onnekkaan samalta kiroukselta. Rahat eivät muuten vieläkään ole löytäneet takaisin pankkitililleni, jes...

Sitten päivän aiheeseen, eli aikaisiin joululahjoihin!


Myönnetään - vaikka yritän nykyään tehdä kosmetiikkahankintoja entistä hellemmällä ja harkitummalla kädellä, tänä jouluna olen lahjonut itseäni tavalla, josta ei voi käyttää osuvammin muuta verbiä kuin yhtä inhokkiani - repäistä

Tilasin muutama viikko sitten BeautyBaystä itselleni joululahjaksi Too Facedin Natural Eyes -luomiväripaletin ja Chololate Bronzer -aurinkopuuterin sävyssä Milk Chocolate. Ensin mainittua olin silmäillyt jo pidemmän tovin, mutta jälkimmäisen voin myöntää olleen puhdas houkutukseen haksahtaminen. Kerron teille kannattiko haksahdus, kunhan vain paketti ensin rantautuu kotimaan kamaralle.

Olen hankkinut muutakin. Kaksi kuvissa esiintyvää asiaa tulivat kuitenkin enemmän kuin tarpeeseen, ja voin ylpeänä ja ehkä samalla vähän häpeissäni julistaa, ettei meikkilaatikossani ollut mitään läheskään samanlaista entuudestaan.
DSC_2288
DSC_2295

Jep, näitte, luitte ja ymmärsitte luultavasti ihan oikein. Jos näytepakkauksia ei lasketa mukaan, minä kosmetiikkabloggaajan poloinen en ole aikaisemmin omistanut kunnollista silmämeikinpohjustajaa. Siksi olikin korkea aika tilata jo hyväksi havaittu Urban Decayn Eyeshadow Primer Potion Original-versiossa

Ensikosketukseni UD:n kulttiprimeriin tapahtui pari kuukautta sitten, kun postipate toi ovelleni Naked 3 -paletin. Itse luomivärien lisäksi paketti piti sisällään neljää eri UD:n silmämeikinpohjustajaa ja vieläpä aika hyvänkokoisissa näytepakkauksissa. Pohjustajat ovat olleet lokakuun loppupuolelta saakka lähes jokapäiväisessä käytössä, eikä yksikään parin gramman näytepakkaus ole vielä lentänyt tyhjänä roskikseen. Tämä kertonee jotain olennaista tuotteen laadusta ja riittoisuudesta, ehkä myös siitä, että heittäydyn joskus hivenen hupaisan säästeliääksi...

Tykästyin heti sekä Originaliin että mattaiseen Edeniin. Eden on ihana, mutta kuivuu pikän päivän jälkeen luomillani rumannäköiseksi, joten ensi alkuun pistin tilaukseen ainoastaan pikkuisen version Originalista. Itse asiassa x2, sillä halusin kääräistä samaisen tuotteen joulupaperiin eräälle toisellekin onnekkaalle itseni lisäksi. Hintaa tuotteella oli BeautyBayssä hieman yi 10 euron verran. 

Ja sitten se huulipuna. Havahduin jo jonkin aikaa sitten siihen, ettei huulipunalaatikossani ole yhtäkään oikeasti hentoa ja arkista sävyä. Omassa päässäni arkikategoriaan sulloutuu kyllä kaikki värittömästä huulikiillosta MAC:in tummanmarjaiseen Fashion Revivaliin, mutta nyt halusin vihdoin hankkia jotain hillittyä, mikä huulilla missään tilanteessa ei syntyisi sitä nolostuttavaa, ylilaittautunutta kummajaisoloa. Koska vannon MAC:in punien nimeen, otin suunnaksi Stockmannin ja MAC:in tiskin. Suunnitelmanani oli löytää kylmän vaaleanpunainen sävy, joka olisi koostumukseltaan mitä tahansa täysin mattaisen ja huulikiiltomaisen ohuen ja kosteuttavan väliltä. 

En ole varmaan koskaan valinnut huulipunaa yhtä kauaa kuin tätä arjen sankaria etsiessäni. Swatchailin nimittäin ensin neljää sävyä kämmeneeni ja pähkäilin vaihtoehtoja paikan päällä pitkänpitkän tovin ajan. Monenmonta minuuttia sävyjä vertailtuani kyllästyin omaan päättämättömyyteeni ja lähdin tutkailemaan huulipunalla kuorrutettua käpälääni ulos luonnonvaloon, joka paljasti suosikkini heti. Se oli ehdottomasti kaikista kokeilemistani sävyistä kylmin ja se, johon olin ladannut eniten ennakkoluuloja. Mietin silti vielä yön yli ja kävin nappaamassa punan mukaani seuraavana päivänä. 

Ja hitsi mikä löytö se olikaan! MAC:in Snob on täydellinen, oikeasti kylmän vaaleanpunainen huulipuna, joka on samaan aikaan sekä luonnollinen my lips but better -sävy että tarvittaessa railakkaan räväkkä. Lopputulos riippuu siitä, miten punaa kerrostaa. Voi että, tämä taipuu vaikka mihin! Nyt löytyi vihdoinkin se tumman silmämeikin tasapainottaja, joka korostaa ihonsävyäni juuri oikealla tavalla. Puna on koostumukseltaan Satin, eli se on melko mattainen ja peittävä, muttei kuitenkaan täysin kiilloton ja kuiva.

Alla olevassa kuvassa MAC:in Snob sekä Benefitin Thanks A Latte -luomiväri ensin ilman Urban Decayn Eyeshadow Primer Potionilla pohjustusta ja sitten pohjustajan kanssa. Ero on melkoinen!
DSC_2326_

//These are my early Christmas presents for myself. MAC Satin Lipstick in shade Snob and a cult classic, Urban Decay Eyeshadow Primer Potion Original. 

15.12.2014

VIHOLLINEN NIMELTÄ NARS

Olen käynyt pian päivälleen kaksi kuukautta sotaa, jossa taistelukumppaninani on toiminut varmasti monelle tätä blogia kosmetiikkapostausten takia lukevalle tuttu brändi, NARS Cosmetics. Jos Nars toi aikaisemmin mieleeni laadukkaan kosmetiikan, klassikoposkipunat ja siistit mustat pakkaukset, nykyään suussani on brändin nimen ääneen lausuttuani kitkerän katkera maku. 

Kuten moni varmasti tietää, Suomessa majailevan on melko hankala päästä käsiksi Narsin kosmetiikkaan. Narsin purnukoita halajavan täytyy matkustaa vähintäänkin Tukholman Sephoraan tai vaihtoehtoisesti klikata haluamansa ostoskoriin joko Ranskan Sephoran verkkokaupasta noin kolmenkympin postimaksujen kanssa tai sitten tehdä ostoksensa Narsin virallisilla sivuilla.  Ainakaan LookFantastic, FeelUnique ja Asos eivät toimita Narsin tuotteita Suomeen. Netissä aiheesta liikkuu niin epämääräistä ja ei oikein mihinkään tulokseen päätyvää keskustelua, että päätin ottaa ohjat omiin käsiini, ja kysyä suoraan edellä mainituilta kaupoilta. Jos joku siis pähkäili samaa kuin minä, niin vastaus on nyt varma ei. 

Koska tiedossa ei ollut Tukholman-matkaa, päätin lahjoa itseäni syntymäpäivieni korvilla ja parin päivän takaisen palkkapäivän kunniaksi Narsin huulipunalla ja meikkipaletilla, jotka tilasin Narsin virallisilta sivuilta. Tilauksen tekemisen jälkeen riemastutti, mutta vain pienen hetken. 

Ongelmat alkoivat melkein välittömästi. Sain tilausvahvistuksen heti, mutta tuotteet pysyivät tiukasti Narsin varastossa. Viestiä, joka olisi kertonut minulle pakettini lähteneen matkaan ei kuulunut seuraavanakaan päivänä. Viikon päästä aloin jo toden teolla huolestua ja päätin laittaa viestiä asiakaspalveluun. Kysyin nätisti, mahtovatko tuotteet olla loppu varastosta ja kerroin haluavani perua tilaukseni, mikäli näin olisi. Tämän olisi ymmärtääkseni pitänyt olla mahdollista, sillä tilaustani ei ollut vielä lähetetty. 

Sain vastaukseksi automaattiviestin, joka ei antanut vastausta yhtään mihinkään. Yritin uudestaan. Ei vastausta. Muistaakseni neljänteen viestiini sain vihdoin jonkinlaisen vastauksen, joka vaikutti muutaman rivin osalta oikean ihmisen kirjoittamalta, eikä automaattiselta copy-pastelta. En kuitenkaan saanut vastausta kysymykseeni, vaan pahoittelut viivästyksestä ja selittelyä teknisistä ongelmista. Tilaukseni oli viestin mukaan lähetetty, ja asiakaspalvelija vakuutteli kovasti, että saisin seurantakoodin seuraavassa viestissä. En saanut koodia, vaikka kuinka sen perään kyselin, ja samaan aikaan tilauksen status pysyi visusti samana kuin ennenkin - 'shipping soon'.

Taisteltuani muutaman viikon ajan ystävällisin sanankääntein lähetin vähän jämäkämmän ja kiukkuisemman viestin, jossa hämmästelin sitä, miksi tililtäni repäistiin nippu rahaa, vaikka tilaus on vielä käsittelemättä. Sivusto nimittäin lupaa, etteivät kolikot kilahda Narsin pussiin ennen kuin paketti on matkalla omistajalleen. Onnistuin saamaan hyvitykseksi 10 euron lahjakortin ja kaupanpäällisenä jälleen kerran tyhjää vakuuttelua seuraavassa viestissä kerrottavasta seurantakoodista. Voitte jo varmasti arvata, sainko koodia ja oliko tilaukseni status muuttunut, kun seuraavan kerran kirjauduin sisään Narsin sivuille. No ei, hitto vie. Lahjakortin saatuani uskoin vielä käyttäväni sen jonakin päivänä, mutta mitä pidemmäksi sota venyi, sitä varmemmaksi tulin siitä, etten klikkaisi Narsin nettisivuiltani ostoskoriin enää koskaan yhtä ainutta tuotetta.

Lopulta, varmaan noin kahdenkymmenen viestin ja yli kuukauden odotuksen jälkeen Nars suostui perumaan tilaukseni ja myöntämään, että toinen tilaamistani tuotteista oli loppu varastosta. Tätä ennen sain lähettää kaksi kertaa screenshotit tilausvahvistuksestani ja verkkopankkini maksuliikenteestä, eikä Narsilla haluttu niidenkään jälkeen uskoa omaan kämmiin eikä siihen, että puhuin totta, enkä vain ollut lämpimikseni photoshopannut lähettämiäni kuvia. Asiakaspalvelijat väittivät viimeiseen asti, ettei mitään tilisiirtoa ollut tapahtunut. Asiakaspalvelussa myönnyttiin vaatimuksiini vasta siinä vaiheessa, kun suurin piirtein verbaalisesti huutoitkin sitä, miten voimaton olo on, kun kaikki mahdolliset todisteet on jo moneen kertaan liitetty viestiin, mutta asiakaspalvelijat sen kun vääntävät vastaan. Kun vihdoin sain kuulla, että tilaukseni oli peruutettu ja hyvitys tililläni viimeistään 5 päivän päästä, oli onnenitku lähellä.

Sitten tapahtuikin se tragikoomisin käänne. Sota ei nimittäin ollutkaan vielä ohi, vaan sai ihan uusia ulottuvuuksia. Tilaukseni peruuttamisen jälkeisenä päivänä sain kuriirifirmalta tekstiviestin, jossa kysyttiin, koska he voisivat toimittaa minulle pakettini. Olo oli melko paistinpannulla päähän lyöty, sillä en ollut tilannut Narsien lisäksi mitään, mikä olisi voinut saapua ovelleni kuriirin kuljettamana. Narsin paketin olisi kuulunut tulla UPS:n kautta, mutta viestin lähettäjä olikin DHL. Lisää hämmennystä. No, ei auttanut kuin odottaa. Taas. 

En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun selvisi, että Nars oli lähettänyt minulle DHL:n superhypermegakiireisellä pikatoimituksella paketin, joka sisälsi tilaamani huulipunan! Anteeksi kielenkäyttöni, mutta jumalauta Nars! Nätti (todennäköisesti vain röyhkeän rahanhimoinen) ajatus, mutta koko tilaus, myös tämä varastossa ollut huulipuna, oli deletoitu ennen kuin paketti oli edes laitettu matkaan! En jaksanut enää edes ilahtua, vaan mieleni teki palauttaa saman tien koko roska. Päätin kuitenkin pitää punani, sillä palautuksesta olisi epäilemättä syntynyt varsinainen jatkosota, jota tämä veteraani olisi ollut jo aivan liian väsynyt ja raihnainen käymään.

Tilaukseni peruuttamisesta on yli kaksi viikkoa, eikä hyvitys ole vieläkään ilmestynyt pankkitililleni. Olen jälleen kerran joutunut näpyttelemään - tällä kertaa jo kädet raivosta täristen - viestin Narsin asiakaspalveluun, johon sain vastaukseksi kehotuksen odotella vielä noin 15 arkipäivää. Arvelin kyllä, että ensin lupailtu 3-5 arkipäivää tuskin on kovin totuudenmukainen odotusaika, mutta olisi ollut rehtiä kertoa heti alkuun, että huomattavasti pidemmästä odotusajasta ei tarvitsisi huolestua. 

Uskon kyllä suhteellisen vakaasti saavani minulle kuuluvat rahat takaisin, mutta alan olla enemmän kuin kyllästynyt etanavauhdilla etenevään palveluun. Huvittavinta tässä on se, että jos en olisi jatkuvasi pommittanut Narsia viesteilläni, tilaukseni olisi hyvin todennäköisesti edelleen jumissa ja minulle lupailtaisiin milloin mitäkin tyhjyyksiä. Tuskinpa kukaan olisi palauttanut rahojani ennen kuin olisin niiden perään itse kovaan ääneen huudellut.

Kokemukseni on myös osuva osoitus siitä, miten brändeissä on lopulta kyse vain mielikuvista, jotka joskus seilaavat melko hataran tukin varassa. Lisäksi tämä tappelu on osoittanut asiakaspalvelun merkityksen. Mitä puhtoisimmaltakin vaikuttava brändi tahriintuu pahemman kerran, jos asiakaspalvelijat ovat paskiaisia. En ole koskaan törmännyt huonompaan tai edes yhtä huonoon asiakaspalveluun, enkä ylipäätään minkäänlaisiin ongelmiin verkkokauppojen kanssa. Narsin kanssa taiseltuani voin todeta, että esimerkiksi lähimäkkäristäni saa sata kertaa ystävällisempää ja yksilöllisempää palvelua kuin Narsin verkkopuljusta. Nars ei kuitenkaan ole hinnoilta mikään kosmetiikan mäkkäri, joten odottaisin laadukkaiden tuotteiden lisäksi myös laadukasta asiakaspalvelua.

Varoituksen sananen Nars-fanaatikoille - miettikää vielä pariin otteeseen ennen kuin tilaatte Narsin virallisilta sivuilta. Jos olisin joku teistä, odottaisin ennemmin sitä ulkomaanmatkaa. Toki tämä on yksittäistapaus, mutta googlettakaapa silti huviksenne Nars + customer service + problems. Hupsista, en ole yksin. Oma kokemukseni oli sen verran uuvuttava, että tulevaisuudessa Narsit saavat päätyä ihan muiden kuin minun meikkipussiini. Ehkä sitten joskus seuraavalla Tukholman-reissulla, jos maku suussa on muuttunut makoisammaksi. Ehkä. 



Vihastuttiko tarina teitäkin?
Nousivatko omat, vastaavanlaiset kokemukset pintaan?
Sharing is caring, eli antakaa tulla!

DSC_2285


12.12.2014

IHERB-TILAUS JA KAKSI PURKILLISTA YLLÄTYSKIMALLETTA

Oletteko ikinä netistä jotakin tilattuanne päässeet yllättymään pahemmanpäiväisesti, kun olette vihdoin saaneet paketin käsiinne ja riuhtaistua sen auki?

Vaikka olen väittänyt teille olevani himogooglettaja ja ostavani harvoin mitään sokkona, täytyy myöntää, että noin viikko takaperin saapunut ensimmäinen iHerb-tilaukseni oli ilmeisesti kaikkea muuta kuin älä-osta-mitään-ennen-kuin-tiedät-siitä-kaiken -periaatteeni mukainen. 

DSC_2275
Tilaukseni piti sisällään pienen pullollisen luomurisiiniöljyä (ei näy kuvassa, mutta esittelen ehkä myöhemmin!), Real Techniquesin kolmen, ehkä tähän mennessä pehmeimmän ja monikäyttöisimmän tapaamani siveltimen, Duo Fiber Collection -setin sekä e.l.f:in poskipunan ja silmänaluspuuterin. Kaksi ensin mainittua eivät päässeet säikäyttämään, mutta kun kuorin pakkauksista e.l.f:in poskipunaa ja samaisen merkin silmänaluspuuteria, mietin hetken saaneeni väärän paketin.
DSC_2278
Luulin tilanneeni pinkin ja mattaisen poskipunan, mutta sainkin rasiallisen shimmeriä. Uskoin vakaasti myös maksaneeni mattaisesta irtopuuterista, mutta taas sain hämmästyksissäni swatchailla kämmenselkääni jotain kimmeltävää. On se elämä kuulkaas vaan niin ihmeellistä!

Onni onnettomuudessa, kaikessa kimalluksessaan e.l.f:in Studio Blush sävyssä Fuchsia Fusion on oikein tervetullut ja edukseen erottuva jäsen pieneen poskipunakokoelmaani. Sen sijaan e.l.f:in High Definition Undereye Setting Powder mietityttää vielä vähän. Olen testannut tuotetta kahdesti, ja koostumus ja pysyvyys iholla ovat hämmästyttävän hyvää luokkaa. Mutta hetkinen - haluanko kiinnittää huomioni suurimpaan ongelma-alueeseeni, eli silmien alle, kimalteella, joka näyttää siltä, että olen joulukortteja hileliimalla koristellessani laittanut oman naamani juhlakuosiin samasta tuubista pursottamalla. Tiedättekö,  onnistuinko vain vahingossa nappaamaan shimmerisen version vai onko tuotetta tosiaan saatavilla ainoastaan kimaltavana? 


Oliko postauksessa telle tuttuja tuotteita?
Milloin sokkona ostaminen on kostautunut teille?
Tykkäättekö ylipäätään selvittää tuotteesta paljon ennen kuin tilaatte sen netistä?

9.12.2014

PELOTTAVATKO KEMIKAALIT?

DSC_2271

Kosmetiikan kemikaaleja päätyy ihon läpi elimistöön ja pesuveden mukana vesistöihin. Moni nainen altistuu meikkien ja ihonhoitotuotteiden välityksellä päivittäin sadoille kemikaaleille. Myrkytämme itseämme ja luontoa myös esimerkiksi pesuaineilla, vaatteilla ja ehkäisypillereillä. Helsingin Sanomat on kertonut marraskuun aikana muun muassa kuorintavoiteiden mikromuoveista sekä ftalaattien ja poikalapsien feminisoitumisen yhteydestä.

Yököttävää.

Taivasteluni kuulostaa siltä, että olen juuri kokenut maailmaa mullistavan kemikaaliherätyksen ja haluan kertoa siitä suu vaahdoten teillekin. Ei ihan. Päätin vain lainata kirjastosta jo ties kuinka monetta kertaa Anja Nysténin Kemikaalikimaran, joka pakotti minut ajattelemaan lipastonlaatikossani ja kylpyhuoneen kaapissa majailevien purkkien sisältämiä rumia salaisuuksia. Palaan Kemikaalikimaraan yhä uudestaan ja uudestaan, sillä pidän Nysténin tyylistä, joka ei ole saarnaavan pelotteleva, vaan jutteleva, mutta tosiasioita kaunistelematon. 

Olen ollut tietoinen kosmetiikan haittapuolista jo vuosia, tietenkin. Muistan, kun lainasin kirjastosta lisäainekirjan, jonka avulla kävin läpi lähes kaikki silloin päivittäisessä käytössä olleet meikkini, ihonhoitotuotteeni ja niiden lisäksi tiski- ja lattianpesuainepullot. 

Ahdisti.

Mutta ei ilmeisesti tarpeeksi, sillä pitkälti samat myrkyt päätyvät iholleni ja ihon kautta luontoon vielä tänäänkin. Ostin ainesosiin pureuduttuani kyllä uuden tiskiaineen, jonka kammottavaan tuoksuun lopulta vihastuin, vähän luonnollisemman shampoon, joka oli ihan kiva, muttei kummoinen ja INCI-listaltaan kiltin kuuloisia naamanputsareita, joista ainakin yksi piti todennäköisesti pääpirun paikkaa silloisissa iho-ongelmissani. Siinä se. Uusin urotekoni on ollut vaihtaa Maybellinen silmämeikinpoistoaine Puhdistamon luomukookosoljyyn. Olen ollut oikein tyytyväinen, kiitos kysymästä!

Olen siis kemikaalipelkuri, mutta toisaalta se ärsyttävä ja mukavuudenhaluinen pitäisi-ihminen, joka pelkää, mutta ei tee vielä tänään mitään. Luonnollisempien tuotteiden kokeiluyritykset ovat olleet minulle usein pettymyksiä. Kun kemikaalimömmöt eivät aiheuta iho-oireita, on helppo jatkaa sen kummemmin miettimättä. Tai ei miettimättä, mutta tekemättä. On raukkamaista väittää olevansa kiltti itselleen ja kunnoittavansa luontoa, jos kippaa iholleen jatkuvasti myrkkyä. Hyi olkoon.

Luonnon ja ihon kokeman kärsimyksen lisäksi minua ahdistaa tuotteiden harhaanjohtava markkinointi, jolla erinäisille mömmöille pyritään pukemaan todellisuutta paljon puhtoisemmat vaatteet. Moni astuu tietämättään harhaan, allergiatestattu ja luonnollinen kun eivät kerro vielä oikeasti mitään. Allergiatestatuista tuotteista on jätetty pois yleensä eniten allergiaa aiheuttavat aineet, ja ne voivat siis aiheuttaa allergisia oireita siinä missä allergiatestaamattomatkin tuotteet. Luonnollisena markkinoitava kosmetiikkatuotekaan ei välttämättä ole perinteistä kemikaalirykelmää synnittömämpi, sillä myös moni luonnolliseksi määriteltävä ainesosa voi allergisoida. Oma ihoni on kokenut vain yhden, ainakin maallikkonäkökulmasta, varman reaktion perinteisestä kosmetiikasta, mutta useamman luonnollisesta. Syypäiden paikantaminen on hankalaa ja puuduttavaa, ja siksi myönnän jopa vähän pelkääväni luonnonkosmetiikkakokeiluja. Haluaisin silti perehtyä aiheeseen lisää, rohkaistua ja ryhtyä etsimään puhtaampia, mutta toimivia tuotteita.

Pidemmittä paasauksitta - kuinka paljon teitä pelottaa vai pelottaako ollenkaan? Suositteko luonnollisempaa esimerkiksi meikeissä ja pesuaineissa? Mitkä ovat teidän suosikkejanne? Vinkatkaa kivoja juttuja luonnonkosmetiikkanoviisille, joka tahtoisi olla sekä itselleen että luonnolle hellempi!

8.12.2014

BLOGGAAJA LAISKANA - ELI PUHELINKUVAPOSTAUS

Vaihteeksi vähän erilaista postausta. Nyt mennään helpoimman kautta, eli luvassa puhkukuvia, eli puhelinkuvia, eli vähän keskivertoa pikselimössömpää materiaalia!
IMG_0781-tile
1. Eräänä spesiaaliaamuna keitin kahvin lisäksi kupin kaakaota. 2. Koska rakastan joulua ja joulukoristeita, kaivoin jo hyvän aikaa sitten muovikuusen kaapista ja istutin huoneen nurkkaan. 3. Sovituskopissa testaamassa tummanvihreää neuletta. Oli kiva. Mutta ei lopulta tarpeeksi ainutlaatuinen, joten palautukseen meni.  4. Minä juhlavana. Ja sata filtteriä. Joo. 5. Maailman söpöin, joululaulua soittava lumimaisema. 6. Viikonlopun illanistujaisjuomavalinta tehtiin Hesarin glögitestin perusteella. Maistui jopa tälle, lähes jokaiselle alkoholijuomalle nenäänsä nyrpistävälle bloggaajalle. 7. Perinne vuosien takaa - mitä enemmän deadlineja painaa päälle, sitä enemmän tahdon kuluttaa aikaani ihan muun kuin essee- ja tenttikirjallisuuden parissa. 8. Sushisukupolvi vauhdissa. Käytiin testaamassa paljon kehuttu Mikura Sushi Alppilassa. Jos en olisi käynyt koskaan Hakaniemen Rice Gardenissa, Mikurasta olisi tullut lempparini. 4,5/5. Terveisin ankara sushikriitikko. 9. Naamaputsarit rivissä. Yhteishinta noin 10e, ja toista voi myös syödä. Kirjoitan näistä löydöistä lisää joku toinen kerta!

4.12.2014

HAASTE HAMSTEREILLE

Edellinen postaukseni innotti minua kehittelemään itselleni pienen haasteen.

Olen pyöritellyt monta päivää mielessäni kulutuspaasauspostaukseni ajatuksia. Miksi omistan näin paljon ja silti haluan ostaa lisää? Onko kosmetiikasta tykkäävän pakko välineurheilla?

No ei ole.

Ajatus on omassa tapauksessani pähkäilyn arvoinen myös siksi, että olen persoonaltani - noh, näin kärjistetysti sanottuna - varsin autistinen. Kun löydän jotain hyvää, olen huono vaihtamaan sitä. Edes hetkeksi vaihtelun vuoksi. Vaikka tykkään oppia ja kokeilla uutta, olen myös armoton rutiinien rakastaja. Tämän takia minun ei ole mitään järkeä eikä edes oikeutta omistaa esimerkiksi kymmentä poskipunaa, sillä puolet lojuisi surullisena kaapissa käyttämättömänä. 

Valitsin tätä postausta varten minuutissa 5 kosmetiikkatuotetta, joita tarvitsen tai ainakin koen tarvitsevani niin paljon, että niistä luopuminen olisi minulle hankalaa. Koitin määrittää tarpeen järkevästi, enkä vain tunneperäisesti sen perusteella, mistä satun tykkäämään vaikkapa kivan sävyn takia. Mietin, mitä oikeasti pakkaisin mukaan, jos minulla olisi minuutti aikaa. 
DSC_2259
Ensimmäiset kolme oli helppo valita. Näitä kolmea kaipasin kuollakseni, jos kosmetiikka loppuisi maailmasta.

Kiehl'sin Creamy Eye Treatment with Avocado on pelastanut elämäni - tai ainakin silmänympärysihoni. Silmänaluseni ovat kuivuudeltaan verrattavissa hiekkapaperiin, joten tarvitsen erittäin rasvaisen silmänympäryvoiteen, jota sitten ladon silmien alle aamuin illoin ja kaikkea muuta kuin säästeliäästi. Vaikka päättäisin luopua meikkaamisesta, en voisi luopua tästä. Vähän surullista sanoa näin 21-vuotiaana, kun silmänympärysvoide on omassa kaveripiirissä vielä vitsi. Creamy Eye Treatment with Avocado on ainoa silmänympärysvoide, joka kosteuttaa niin paljon, että voin laittaa sen päälle meikkiä ja näyttää vielä illallakin silmien alapuolelta joltain muultakin kuin peitevoiteella kuorrutetulta näkkäriltä. 

Seuraava valintani oli MAC:in Select Moisturecover Concealer sävyssä NW15. MAC:in myyjä suositteli tätä minulle, kun etsin apua sopuisampaan eloon ongelmapesäkkeeni, eli silmänympärysihoni, kanssa. Tosiaan, kuivan silmänympärysihon lisäksi minulla on kestorenkaat silmien ympärillä. Tämä peiteaine sekä kosteuttaa että peittää, lottovoitto siis.

Kolmas salamana joukkoon valikoitunut tuote on Cliniquen ikivanha, triosta duoksi supistunut luomiväripaletti, jota käytän päivittäin kulmakarvoihini. Tykkään paletin harmaanruskeista sävyistä myös luomilla.
DSC_2265

Viimeiseksi nappasin mukaan nämä kaksi hiustuotetta, joista molemmista voisin selittää teille ummet ja lammet. Näyttäisin oikeasti aika radikaalisti erilaiselta ilman näitä kahta, sillä hiukseni ovat hentoa ja litistyvää, mutta takkuuntuvaa ja muutenkin helposti vähän kaikesta nokkiinsa ottavaa sorttia. Tarvitsen siis sekä lisävolyymia tyveen että tekohengitystä kuiville latvoilleni.

Lushin No Drought -kuivashampoo on käytössäni joka päivä riippumatta siitä, olenko pessyt ensin hiukseni tavallisella shampoolla. No Droughtilla saan lättähiuksiini muotoa ja kuohkeutta, ja vieläpä raikkaan sitrustuoksun saattelemana. No Droughtin jauhemainen koostumus on paljon näppärämpi kuin ponnekaasupulloihin tottunut voisi kuvitella, ja tuote pesee ja raikastaa paremmin kuin mikään muu kokeilemani kuivashampoo. Kaikenlisäksi siinä on vaatimattoman lyhyt ja luonnonmukainen ainesosaluettelo, ja jo pelkän jauhomaisen koostumuksensa vuoksi tämä puteli tulee ympäristön kanssa huomattaasti paremmin juttuun kuin ponnekaasukaverinsa. 

Davinesin Love-hoitoaine on yksi niistä harvoista tuotteista silmänympärysmönjien lisäksi, johon voin oikeasti sanoa olevani koukussa. Elämä olisi astetta enemmän ensimmäisen maailman ongelmien värittämää ilman Davinesin söpön vaaleanpunaista hoitoainepurkkia. Kokeilin kerran huvikseni skipata hoitoainevaiheen ja hiuksiani oli niin vaikea käsitellä, että pelkäsin sitä takkukasaa selvittäessä pudottavani joka ikisen suortuvan päästäni viemäriin. Hyh. Davinesin Love ei sähköistä tai litistä hiuksiani, vaan kosteuttaa ja tekee niistä helpommin käsiteltävät.

Nyt heitän teitä tällä keksimälläni haasteella!
Mistä tuotteista te ette luopuisi?
Kertokaa kommenteissa tai toteuttakaa 5 tuotteen munuuttihaaste omassa blogissanne!

//This is a challenge! Choose 5 products that you think you need and love the most in 1 minute and tell me in the comments which ones you picked up! You can also write a blog post about this 5 products & 1 minute challenge that I created for you. Try to be as intuitive as possible!

1.12.2014

ELÄMÄ ON KULUTUSJUHLA

Tämän blogin ensimmäisestä postauksesta saakka olen paininut kulutuskriittisyyden ja kauneusbloggaamisen välisen ristiriidan kanssa. Vaikka kirjoitankin - tai ainakin tarkoituksenani on tulevaisuudessa kirjoittaa - paljon myös pintaa syvemmältä kaivetuista aiheista, on kosmetiikka, eli toisin sanoen tavarat, näkyvässä roolissa blogissani. 

Heti alkuun on todettava, etten ole eettisen ja ekologisen elämäntavan esimerkkitapaus. Myös minulla ja ainakin osittain vähän rempallaan olevilla kulutustottumuksillani on osuutensa siinä, että kulutamme tällä hetkellä luonnonvaroja enemmän kuin maapallolla on meille antaa. Tämä ei siis ole saarna. Ja vaikka tämä kuulostaisi saarnalta, on se sitä siinä tapauksessa myös itselleni. 

Selailen usein ahdistuksen tunne kurkussani muotiblogeja, joiden sisältö tuntuu syntyvän puhtaasti kuluttamisesta. Yhteen viikkoon saattaa mahtua uusi merkkilaukku, pari postista riemunkiljahduksin haettua pakettia, joiden sisältö oli ehtinyt unohtua jo reippaasti ennen tilauksen saapumista ja muutama paita henkkamaukasta. Väliin ehkä pikaiset kuulumiset, nekin shoppailuaihetta sivuten. Ja sitten tietysti maanista haaveilua uusista ostoksista toivekollaasin havainnollistamana. 

Hengästyttää. Jopa raivostuttaa, tai ainakin suututtaa. 

Ei siksi, että minulla olisi henkilökohtaisesti mitään ketään bloggaajaa vastaan, vaan siksi, että minua suututtaa tämä kulutusmania, jonka niin moni hiljaisesti hyväksyy.

Ymmärrän, että vaatteista, muodista ja meikeistä kirjoittaminen on valinta. Muotibloggaaja ei ole pelkkä vaatehamsteri, vaikka blogissa kaikki pyöriskin materian ympärillä. Minä kirjoitan hyvin paljon kosmetiikasta, eikä se tarkoita sitä, että elämäni sekä kaikki kiinnostuksenkohteeni ja ajatukseni olisi pakattu yhteen huulipunalaatikkoon. Bloggaaja kertoo jotain ja jättää aina samalla paljon kertomatta. 

Silti tahdon ihmetellä ääneen. Mistä lähtien niin monien blogien aiheet ovat muuttuneet silkaksi kuluttamiseksi? Ostosten esittelyjä toistensa perään, jatkuvaa haalimista ja haluamista. Monessa blogissa tunnutaan vietettävän riehakkaita kulutusjuhlia, joissa pilkku ei koita koskaan. Näissä juhlissa yhden illan juttuja ja itsehillinnän hetkellistä katoamista ei häpeillä. Kaiken keskinkertaisen voi aina laittaa kirppiskasaan, jonka olemassaolo laastaroi huonon omantunnon aiheuttamat pintanaarmut. Itsehillinnän kadottamisen voi kuitata sillä, että asia vain veti puoleensa ja tarttui mukaan. Aivan kuin muotibloggaaja olisi magneetti tai valeleltu yltä päältä liimalla. Kaikelle osataan myös keksiä tarve. Heräteostos pääsee ilman morkkista kaappiin, kun kerran siellä ei ollut mitään identtistä entuudestaan. 

Itse olen muotiblogibuumin alkuajoista asti mieltänyt vaatteiden ja ulkonäön ympärillä pyörivät blogit Vogueta ja Elleä arkisemmiksi väyliksi hakea inspiraatiota omaan ulkonäköönsä ja ehkä laajemminkin elämäänsä. Kun muotilehtien mallit ovat ihmisiä, joista tiedämme korkeintaan sivun reunassa lukevan nimen, bloggaajat taas osoittavat olevansa jotain inhmillisempää ja samaistuttavampaa paljastamalla meille muutakin. Bloggaaja laittaa itsensä ja ideoimansa asun sekä elämäntyylinsä esille, ja antaa lukijan kopioida. Bloggaaja ei ehkä ole ammattilainen, mutta silti mahdollisesti ihailtavan kekseliäs pukeutuja. Jotain erikoisempaa kuin kuka tahansa vastaantulija, mutta toisaalta aivan yhtä tavallista kuin naapurimme. 

On oksettavaa esiintyä inspiraationlähteenä, jos oma inspiraatio kumpuaa täysin shoppailusta. Osteskelusta. Jatkuvasta haalinnasta. Minä en ainakaan pysty inspiroitumaan kertakäyttöshoppailusta, sillä se on mielikuvituksentonta. Yllättävän moni tuntuu pystyvän, ainakin päätellen siitä, miten suurta suosiota moni kertakäyttömuotia shoppaava bloggaaja nauttii. Eikä ainoastaan maailmalla, vaan myös meillä Suomessa. 

Vaikka jokin tietty blogi olisi kuinka niittänyt mainetta maailmanlaajuisesti, minun silmissäni on epäuskottavaa luoda uutta ainoastaan kirjaimellisesti uutta hankkimalla. On surullista, jos uusi postaus vaatii vähintäänkin shoppausreissun ketjuliikkeeseen. Minulle tyyliguru ei ole se, kenellä on ylitsepursuavin vaatehuone, vaan se, joka osaa taivuttaa tylsänkin vaatekappaleen mielenkiintoiseksi ja yhdistellä vanhoja ja tuttuja vaatteita mahdollisimman monilla eri tavoilla. Osteskelu on kaukana luovuudesta. 

Toki tähän väliin voidaan käydä vääntöä muodin käsitteestä ja siitä, miten muotibloggaaminen ja trendien aallon harjalla tasapainotteleminen vaativat väistämättä uusien tuulien mukana kulkemista, eli toisin sanoen, uutta kulutettavaa. Voimme myös väitellä siitä, miten blogi nyt vain sattuu olemaan joidenkin työ ja silloin on mentävä ja ostettava. Ja usein. Mutta kun osteskelu on silloinkin sairasta, eikä poista maailmasta sitä tosiasiaa, että vaatekaapin päivittäminen jokaisen uuden muotivillityksen mukaan on kestävän kehityksen vastaista.

Kuluttamisen ympärillä häärivien blogien määrä paisuu koko ajan. Yhä useampi mieltää överikuluttamisen normaaliksi, siltä ainakin vaikuttaa. Saavatko kulutushysteeriset bloggaajat meidät uskomaan, että käsistä riistäytynyt shoppailu on tervettä? 

Ainakin bloggaaja on muotilehtien malleja arkisempi ja samaistuttavampi vaatteidenesittelijä. Voimme käyttää vuokrarahamme Vuittoniin, koska samassa kaupungiosassa, samoja katuja tallaava bloggaajakin tekee niin. Jos Hollywood-julkkis hamstraa merkkilaukkuja ja raahaa joka päivä kassillisen uusia tavaroita ökykotiinsa, koemme todennäköisesti hänen elämäntyylinsä meille paljon etäisemmäksi, ja pystymme järkeilemään, ettei moinen hamstraaminen ja tuhlailu ole normaalia.

Olen itse seurannut blogeja vuodesta 2007, ja minusta seitsemän vuoden aikana moni asia on muuttunut. Kun aiemmin muotiblogeissa esiteltiin asuja, nyt niissä esitellään ostoksia, jotka päätyvät yhden käyttökerran jälkeen kirppiskasaan. Kun aikaisemmin selkeästi shoppailukoukussa olevia bloggaajia tuntui olevan suhteellisen harvakseltaan, nykyään vaikuttaa siltä, että joka toinen bloggaaja ostaa kuukaudessa vaatehuoneellisen verran tavaraa. 

Se on harmi. 

Vaikka blogit eivät olisikaan syypää siihen, miten usein moni meistä shoppailee, vaikuttaa siltä, että blogien ansiosta shoppailua ei enää peitellä ja selitellä samalla tavalla kuin ennen. Shoppailuaddiktio ei ole enää noloa. Kun bloggaaja paljastaa netissä koko maailmalle liitoksistaan repeämässä olevan vaatekaappinsa, on meistäkin ihan okei ostaa lisää. Enää ei häpeillä kertoa, että hei, ostin taas, vaikka en tarvinnut. 

Vaikka asioiden ääneen myöntämisen sanotaan olevan jo iso harppaus ongelmasta irtipäästämisessä, ei tämän kyllä pitäisi mennä ihan näinkään.

Ei ole normaalia ostaa koko ajan. Ei ole normaalia pitää aivan tavallisena sitä, että uuden hankinnan jälkeen syödään viikko 30 sentin makaronipussista, vaikka uusi ostos tuntuisikin kaiken nälän arvoiselta. Mistä asti uusien tavaroiden hankkiminen on ollut meille näin tärkeää? 

Mielestäni on täysin hyväksyttävää tuntea iloa ja onnea myös rahalla hankittavista asioista. Uskon vakaasti, ettei onnea voi ostaa, mutta raha helpottaa elämää. Hälytyskellojen pitäisi kuitenkin soida, jos onnellisuus vaatii tietyn päivä- tai edes viikkoannostuksen shoppailua, joka väliin jäädessään aiheuttaa vieroitusoireita. 

Sitten päästään aiheeseen nimeltä minun blogini. Miten kulutusmaniasta kitisevä voi kirjoittaa uskottavasti esimerkiksi kosmetiikasta? 

Kuten olen ensipostauksestani asti antanut ilmi, tarkoituksenani on kirjoittaa paljon muustakin. Tämä ei ole varsinaisesti kosmetiikkablogi, vaikka blogini ensimmäiset elinviikot ovat vierähtäneet pitkälti erinäisistä purnukoista rupatellessa.

Kosmetiikka on epäilemättä pahin heikkouteni, joka syö välillä armottoman paljon rahaani, myönnän sen täysin. Vaikka kuinka toitottaisin olevani kasvissyöjä ja ostavani ison osan vaatteistani kirpputoreilta, ei se tee merkityksettömäksi sitä seikkaa, että tämä blogi käsittelee myös kuluttamista. 
Vaikka voin käsi sydämellä vakuuttaa, ettei meikkilaatikossani ajelehdi toimettomana juuri mitään, ja että jokainen uusi kosmetiikkahankintani ilahduttaa minua hyvin pitkään, on silti myönnettävä, ettei tämä ole maailman ekologisin ja eettisin harrastus. Vaikka ostan harkiten, ostan silti, enkä aina sitä maailmalle ystävällisintä. Kosmetiikkaan käyttämäni rahat voisi ilman muuta laittaa myös säästöön. Koska, no, kuka oikeasti tarvitsee ainakaan enempää kuin pienen meikkipussillisen verran meikkejä?

Nautin valtavasti kosmetiikkaharrastuksestani. Se on luonteva jatke piirrustus- ja maalausinnostukselleni, joka on kulkenut mukanani lapsesta asti. Myös piirtäminen ja maalaaminen ovat väistämättä kuluttamista, sillä niihinkin voi halutessaan syytää paljon rahaa.

Länsimaisessa yhteiskunnassa ei voi välttyä kuluttamiselta. Halusimme sitten kuluttaa avoimesti sydämemme kyllyydestä tai nimetä itsemme kulutuskriitikoiksi, kulutamme kaikki silti. Kirpparivaatteeisiin päästä varpaisiin pukeutuva viestittää kuuluvansa johonkin ryhmään siinä missä Vuittoneita keräileväkin - kuluttamalla. Nykymaailmassa teemme valintoja ja osoitamme niin yksilölisyyttä kuin yhteenkuuluvuutta tavaroita ostamalla ja brändejä kuluttamalla. Hiukset rastoittanut kirpparityttö ilmaisee tahtomattaankin itseään pukeutumisvalinnoillaan siinä missä H&M:n rekeistä hullunkiilto silmissä rättejä haaliva sisarensa.

On ok ostaa ja iloita siitä. Joskus.

Tärkeintä on löytää tasapaino. Minun kosmetiikkaharrastuksessani onnellisuus tulee uuden kokeilemisesta ja tekemisen ilosta, ei pelkästä kokoelman paisuttamisesta  ja hetken ostoshuumasta. Toki se tulee siitäkin, en kiistä. On ihanaa, että aamulla huulipunaa valitessa on valinnanvaraa. Mutta tarvitsisiko sitä oikeasti olla? Tuskinpa, vaikka kuinka väittäisin valinnanvaran ilahduttavan ja helpottavan elämää. Melkoinen ensimmäisen maailman helpotus.

En kuitenkaan koe harrastustani niin äärimmäisen lujasti maailmaa horjuttavaksi, että kokisin viisaaksi heivata kaikki purkkini mäkeen ja lopettaa naamani maalailun. Meikata voi kuitenkin ilman, että jatkuvasti ostaa uutta. Tahdon silti pitää huolen siitä, että pystyn halutessani olla pitkään ostamatta mitään houkuttelevaa. Haluan osata ihastella etäältä paremmin kuin nykyään. 

Tahdon muistaa ja muistuttaa, että kaikella on rajansa. En halua antaa itselleni lupaa hankkia kaikkea, mikä ihastuttaa. Vaikka minulla ei olisikaan mitään vastaavaa laatikossani. Kaikkea ei vain yksinkertaisesti tarvitse omistaa. Piste. 

Haluan haastaa kaikki tämän tekstin lukijat miettimään omia kulutustottumuksiaan. En halua haastaa teitä tuntemaan morkkista, vaan rehellisesti myöntämään edes hiljaa itselleen, jos tätä lukiessa sydämessä tuntui edes pikkuruinen neulanpisto. Ehkä nyt olisi hyvä hetki tehdä jotain. Edes ihan hissukseen.


Mitä ajatuksia tämä aihe herättää teissä?
Ahdistaako (muoti)bloggaajien kulutushysteria teitäkin?
Oletteko jossain asiassa ihan eri mieltä?
Miksi?

Keskustelu on tervetullutta!

//Only in Finnish today!
DSC_2220