19.11.2014

MIKSI EN OLE VEGAANI - AJATUKSIA SYÖMISEN VAIKEUDESTA



Kosmetiikkapostausputkesta on hyvä siirtyä välillä vähän vakavamman aiheen käsittelyyn.

Nyt tahtoisin jakaa teille ajatuksiani ruokavaliosta.

Syöminen ei ole koskaan vaikuttanut yhtä monimutkaiselta kuin nykyään. Yhtenä päivänä syytämme rasvaa, sitten kevyttuotteita, seuraavaksi hylkäämme sokerin ja sitten gluteenin. Nyt meneillään on jo hyvän aikaa ollut raakaruokavillitys. On vaikeaa pysytellä mukana siinä, mikä milloinkin on hyvää ja terveellistä ja mikä taas vastaavasti pahaa ja vaarallista.

Huh.

Itselläni ei ole kokemusta mistään yllä mainitusta, mutta voin silti väittää kirjoittavani tätä postausta kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Olen noudattanut erilaisia kasvisruokavalioita kahdeksan vuotta. Itse asiassa verbi noudattaa kalskahtaa hyvin rumasti korvaani, kun puhe on ruuasta. Syömisessä ei minusta saisi olla liiemmin kyse sääntöjen kylmästä noudattamisesta. Ainakaan minun maailmassani. Syöminen on välttämätöntä ja ruoka polttoainetta, miksi siis tehdä ruuasta turhan suurta numeroa?

Eettisistä syistä aloitettua vegetarismia tai veganismia ei voi ehkä rinnastaa postauksen alussa luottelemiini dieetteihin, mutta kaikkia erityisruokavalioita yhdistää kuitenkin yksi ja sama asia: säännöt. Oli kyseessä sitten tehotuotantoa kammoava vegetaristi tai vegaani, terveyden nimissä lihan ruokavaliosta pois heivannut tai vähähiilihydraattisella ruokavaliolla timmissä kunnossa pysyttelevä, on ruokavaliossa kyse enemmän tai vähemmän tiukoista säännöistä. Koska mikään ei ole mustavalkoista, säännöt voivat tehdä niin hyvää kuin pahaakin tai jotain siltä väliltä. Niiden noudattaminen voi olla palkitsevaa ja helppoa tai vastaavasti varsin tuskaista ja hermojaraastavan raskasta.

Itse jätin punaisen lihan pois ruokavaliostani 14-vuotiaana, koska rakastin – ja rakastan edelleen – eläimiä. Tällöin päätös tuli pitkälti tunteella. 14-vuotiaasta minusta tuntui pahalta ja väärältä syödä ihania ja söpöjä eläimiä. Myöhemmin lihansyönti rupesi ahdistamaan myös tehotuotantonäkökulmasta.  Pian jätin pois kanan, seuraavaksi kalan ja lopulta ryhdyin välttelemään kananmunia ja maitotuotteita.

Nykyään syön jonkin verran kalaa ja käytän melko surutta maitotuotteita ja kananmunia. Usein minulta kysytään, miksi. Enkö enää jaksa ajatella? Miksi en syö kuollutta lehmää, mutta juon maitoa?

Tuntuu, että entisenä melkein-vegaanina olen aina velvollinen selittämään, oli väittelykumppanina sitten lihaa Alepan pakastealtaasta hamstraava Matti tai kaikkea eläinperäistä karttava Pekka.

Vastaukseni on, että jaksan toki ajatella ja mahdollisesti jopa enemmän kuin tiukimpaa ruokavaliota noudattaessani, mutta en vain yksinkertaisesti enää tahdo tehdä syömisestä ja siten myös elämästäni niin hankalaa.

Se ei tarkoita, etten välittäisi.

Minua surettaa se, miten normaalia lihan syömisestä on tullut. Ihmiskeho ei tarvitse lihaa joka päivä, puhumattakaan siitä, että lihaa tulisi saada joka aterialla. Se, että pidämme normaalina sitä tapaa, jolla eläimiä kasvatetaan syötäväksi on kammottavaa.

Kuolema on ihan normaalia ja ennen kaikkea luonnollista. En siis jätä lihapakettia ostamatta siksi, etten kestäisi ajatusta kuolleesta eläimestä. Olen valinnut ruokavalioni siksi, etten pysty hyväksymään sitä, etteivät ruokakaupan lihatiskille päätyvät eläimet saa elää missään määrin arvokasta elämää ennen kuolemaansa. On eri asia ampua metsässä vapaana juossut hirvi kuin ostaa lähikaupasta halvin jauhelihapaketti.

Toivon, ettei kukaan pitäisi tehotuoantoa normaalina ja luonnollisena. Siksi olen ruokavalioni valinnut.

Aina ei voi kuitenkaan saada sitä, mitä haluaa. Näin minulle kävi, vaikka kuinka kovasti olisinkin tahtonut kantaa korteni kekoon ja lopettaa kaikkien kamaluuksien tukemisen.

Vaikka kuinka mainostaisitte, että vegetarismi tai veganismi olisi helppoa, minun mielestäni se ei ole.

Kyse ei ole ainoastaan siitä jaksaako tai osaako nähdä vaivaa tasapainoisen ruokavalion eteen, vaan myös varsin yksilöllisistä ja hankalasti etukäteen arvioitavissa olevista asioista, kuten siitä, miten juuri sinun kehosi reagoi ruokavalioosi.

Kaikkien elämästä kasvisruokavalio eri muodoissaan ei tee hankalaa. Minun elämästäni se nyt vain sattui tekemään sen verran monimutkaisen, että kaksi vuotta sitten päätin alkaa taas syödä kalaa.

Minuun – korostan - juuri minuun muutos vaikutti erittäin myönteisellä tavalla. Ruokavaliomuutos teki minusta elinvoimaisemman ja terveemmän. Kyse ei ollut siitä, että ravintolassa oli yhtäkkiä enemmän mistä valita, vaan siitä, että minä ja tiukka vegetarismi emme nyt vain fysikaalisista syistä sattuneet olemaan the perfect match.  

Meillä on kaikilla oikeus voida hyvin. Minä en suostu hukkaamaan arvokasta terveyttäni vain koska en suostuisi periaatteeni vuoksi syömään palastakaan mistään, mikä on joskus itse liikkunut. Ei ole itsekästä rakastaa ja arvostaa terveyttään, vaikka se vaatisikin omien arvojen kyseenalaistamista ja niiden uuden paremmuusjärjestyksen muodostamista. Minulle terveys on tiukkaa kasvisruokavaliota tärkeämpää. Saan paljon enemmän mielihyvää siitä, että voin nykyisellä ruokavaliollani hyvin, kuin siitä että syön omalle keholleni epäterveellisellä, mutta eettisellä tavalla. 

Törmään usein olet laiska –armugenttiin, joka pitää sisällään ajatuksen siitä, että vain parhaat päältä poimiva kasvissyönti on typerää ja lapsellista ja kertoo vain itsekkyydestä ja paskamaisuudesta. Rohkenen kuitenkin olla eri mieltä.

Kuten jo kerroin, ja kuten ehkä jo entuudestaan tiedättekin,  emme ole samasta puusta veistettyjä.  Jotkut meistä voivat elää hyvinkin epätasapainoisella ruokavaliolla ilman, että vointi muuttuu silmin nähden huonoksi. Varmasti osalla meistä keho kestää myös tiukkaa veganismia oikein helposti. Kaikilla näin ei kuitenkaan ole, ja tätä tosiasiaa tulisi kunnioittaa.

Kasvikset lihaan vaihtanut ei välttämättä ole mielihyvän perässä juoksenteleva ja itsekäs takinkääntäjä, vaan itseään ja ainutkertaista elämäänsä ja terveyttään arvostava, fiksu tyyppi.

Toki voisin omistaa vaikka koko elämäni erinäisten ravintoaineiden milligrammojen laskemiseen, jos haluaisin. Mutta en halua. Elämässä on hitto vie tärkeämpiäkin asioita, joihin tahdon käyttää arvokasta aikani. Asioita, jotka tekevät minut oikeasti iloiseksi.
Elimistöni tuntuu pärjäävän oikein mainiosti ilman punaista lihaa ja kanaa, ja siitä olen iloinen. Tiukkaa ruokavaliota löysättyäni olen onnellisempi kuin ennen ja siihen onnellisuuteen minulla on oikeus. Oli se sitten kuinka itsekästä tahansa.

Rakastan hyvää ruokaa, enkä tahdo syödä mitä tahansa. Nykyään tiedostan kuitenkin sen, että vaikka kuinka tahtoisin parantaa maailmaa, minun tulee, kliseisesti sanottuna, kuunnella kehoani. Jos tiukka kasvisruokavalio ja terveys eivät tahdo minun kehossani sopia yhteen, en tahdo omistaa koko elämääni syömisen vahtaamiselle, sillä se ei tee minua onnelliseksi. 

Syömisestä ei pitäisi tehdä elämäntapaa, ellei se tee aidosti onnelliseksi. 


4 kommenttia:

  1. "On eri asia ampua metsässä vapaana juossut hirvi kuin ostaa lähikaupasta halvin jauhelihapaketti." ASIAA! Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Itse olen ollut 3 vuotta satunnaisesti kalaa syövä lakto-ovo-vege. Tietysti kalakin on lihaa, mutta se on vaan niin helvetin hyvää :D Kesän lopussa tein vihdoin päätöksen jättää senkin pois ruokavaliosta. Lihan mausta en ole koskaan erityisemmin välittänyt, hankaluuksia on tuottanut lähinnä se, että olen kaveripiirissäni ja perheessäni ainut, joka ei syö lihaa. Jos en itse tuo perheillallisille kasvispihvejä mukanani, syön pelkkää perunaa ja salaattia. Onko sulla ollut vastaavanlaista ongelmaa?

    -Tintti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!:)

      Mulla on kaveripiirissä ja perheessä aika paljon kasvisvaihtoehtoja suosivia, joskaan ei juurikaan varsinaisia kasvissyöjiä, joten olen selvinnyt perheillallisilla ja muilla suhteellisen helpolla. Joskus, jos menemme kaveriporukalla ulos syömään, saattaa ravintolan valinta saada minun takiani lisämutkia matkaan, mikä tuntuu välillä nololta. Mutta muita vastaavanlaisia ongelmia en oikein keksi!

      Poista
  2. Tosi hyvä postaus! Olen myös kasvissyöjä ja maitotuotteet kielsin myös itseltäni jokin aika sitten. Hankalaksi mun ruokavalion tekee juuri todettu keliakia ja pakko myöntää että olen sen kanssa joskus helisemässä kun ei oikein mikään enää sovi. Ennen sentään sain ostettua pakasteesta soijanakkeja tai -pullia, mutta niissäkin on vehnäjauhoa.. Mä en tiedä mikä toi juttu on ettei jotkut ihmist ymmärrä taikka edes halua ymmärtää mitä syövät. Tai siis jotkut tietävät sen tehotuotannon kauheuden, mutta joillakin on vieläkin se mielikuva onnellisesti vapaana juoksevista eläimistä ja se on aika sääli. Tosin kaikki kauheus nykyään osataan piilottaa kuluttajilta aika hyvin. Tuskin itsekään olisin herännyt tähän asiaan jos en olisi itse ottanut selvää. Ja olen niin samaa mieltä, siitä että sitä lihaa ei tarvitsisi vetää joka aterialla saati edes joka päivä. Jos lihansyöjät väittävät että kasvissyöjät tuhoavat kehonsa, niin ei tuokaan terveellistä ole. Ja tietysti hyvin moni valmistaja tai muut tahot esittävät sen asian niin että lihansyönti on hirmu terveellistä, eihän muuten se bisnes kulkisi. Hahah, tää on asia mistä voisin jauhaa tunti kaudet! :D

    VastaaPoista
  3. Kiitos!:) Kiva, että tämä aihe näiden kosmetiikkajuttujen keskellä herätti keskustelua!

    Muakin ahdistaa juuri tuo rumien asioiden peittely ja piilottelu. Tietysti kasvissyöntiinkin liittyy ongelmia, joista moni vaikenee, kuten vaikkapa soijan epäeettinen viljely ja roudaaminen tänne ties mistä kaukaa. Sitä en silti ymmärrä, miten kukaan pystyy sulkemaan silmänsä lihateollisuuden kamaluuksilta. Vaikka toitotankin tässä postauksessa sitä, miten ruoka on pakollista polttoainetta, eikä sitä tulisi ottaa liian vakavasti, tuntuu silti käsittämättömältä, miten kukaan voi syödä onnellisena tehotuotettua lihaa päivästä toiseen, eikä nähdä lautasellaan lilluvan lihan tuotantoprosessissa mitään vinoumia. Plääh. Mullakin olisi tästä niin paljon sanottavaa, että pitää varmaan kirjoittaa tälle jatko-osa joskus.

    VastaaPoista